Pyhittäjä Simeon Mirhanvuodattaja (Stefan Nemanja)

Stefan Nemanja syntyi Zetan alueella Montenegrossa vuonna 1114. Alue oli tuolloin latinalaisten hallussa, ja Stefan kastettiin ensin roomalaiskatoliseen uskoon. Pian vanhemmat kuitenkin palasivat Serbiaan, ja Stefan kastettiin uudelleen ortodoksisella kasteella. Hänet kasvatettiin rakastamaan oikeata uskoa ja hyveellistä elämää. Hän sai jo nuorena maakunnan hallittavakseen. Kyvykkyytensä ja kansansuosionsa ansiosta hänen onnistui yhdistää serbien asuttamat alueet yhdeksi valtioksi, jota hän hallitsi suuriruhtinaana. Hänestä sai alkunsa Serbiaa 200 vuoden ajan (1172–1371) hallinnut Nemanjan dynastia, joka tuotti kirkolle monia pyhiä¹.

Stefan joutui taistelemaan valtaa tavoittelevia veljiään vastaan, jotka kannattivat roomalaiskatolista kirkkoa. Nämä telkesivät hänet välillä vankilaan, mutta kansa pysyi ortodoksisen Stefanin puolella. Horjumattoman uskonsa ansiosta ja pyhän suurmarttyyri Georgioksen ihmeellisellä avulla hän voitti vihollisensa ja sai lopulta veljensäkin katkaisemaan suhteet paaviin. Stefan kutsui myös koolle kirkolliskokouksen juuriakseen maasta pois harhaopit ja pakanuuden jäänteet ja vahvisti niin ortodoksista uskoa. Yhdessä vaimonsa Annan kanssa hän rakennutti monia kirkkoja ja luostareita.

Hankittuaan valtakunnalleen riippumattomuuden Konstantinopolista ja järjestettyään kirkon elämän vakaalle pohjalle Stefan luopui kruunusta noin 80 vuoden ikäisenä ja vihkiytyi munkiksi Studenitsan luostarissa saaden nimekseen Simeon. Hänen vaimonsa vetäytyi naisluostariin, jossa hän vietti vanhuudenpäivänsä nunna Anastasiana.

Muutaman vuoden kuluttua Simeon siirtyi poikansa pyhän Savvan luo Athosvuorelle Vatopedin luostariin. Hänestä tuli Savvan nöyrä oppilas. Savva puolestaan kaksinkertaisti kilvoituksensa täyttääkseen ne sekä itsensä että vanhan isänsä puolesta. Yhdessä he osallistuivat Vatopedin luostarin kunnostamiseen ja kaunistamiseen. Erään slaavilaisen munkkivanhuksen ehdotuksesta he hankkivat hallintaansa autioituneen Hilandarin luostarin ja alkoivat kunnostaa sitä Serbian kirkon keskukseksi Athosvuorella.

Vain kahdeksan kuukautta heidän Hilandarin luostariin muuttonsa jälkeen vanhus Simeon sairastui. Tuntiessaan kuoleman lähestyvän hän kutsui luokseen munkkiveljet, pyysi anteeksi ja hyvästeli heidät. Hän pyysi Savvaa rukoilemaan puolestaan ja siirtämään hänen maalliset jäännöksensä aikanaan Serbiaan. Kasvot ilosta säteillen ja katse Jumalanäidin ikoniin kiinnitettynä hän lausui viimeisinä sanoinaan psalminlauseen: ”Kaikki, joissa henki on, kiittäkää Herraa!” Jumalan ylistys huulillaan hän antoi sielunsa Herralle helmikuun 13. päivänä vuonna 1200.

Pian pyhän Simeonin kuoleman jälkeen hänen ruumiistaan alkoi vuotaa tuoksuvaa mirhaa, joka sai aikaan monia ihmeitä. Pyhä Savva toi isänsä reliikit myöhemmin Serbiaan, jossa Savvan riitautuneet veljet Stefan ja Vukan pääsivät niiden avulla sovintoon. Kun ruhtinas Stefan aikoi poliittisista syistä kieltää ortodoksisen uskon vuonna 1216, reliikeistä valunut ihmeitä tekevä mirha ehtyi. Sitä alkoi virrata uudelleen vasta, kun pyhä Savva lähetti isälleen kirjeen tämän reliikkien äärellä luettavaksi. Pyhän Simeonin tyhjästä haudasta Hilandarin luostarissa puhkesi kasvamaan viiniköynnös, jonka rypäleiden kuivattuja siemeniä lähetetään ympäri maailmaan siunaukseksi lapsettomille aviopareille.