Pyhittäjä Silvester Obnoralainen

Pyhittäjä Silvester eli 1300-luvulla. Hänen elämäkertansa ei ole säilynyt ja tiedot hänestä ovat peräisin irrallisista tekstikatkelmista ja suullisesta perimätiedosta. Silvester oli yksi pyhittäjä Sergei Radonežilaisen (25.9.) oppilaista. Rakkaus hesykastiseen elämään syttyi hänessä jo nuorena. Hengellisen isänsä pyhittäjä Sergein siunauksella hän vetäytyi metsään Obnorajoen varrelle, jonne hän rakensi erakkokeljan. Siellä Silvester omistautui lakkaamattomalle rukoukselle. Pitkään aikaan kukaan ei tiennyt mitään hänen erakkoelämästään.

Kerran eräs paikallinen asukas eksyi metsässä ja löysi sattumalta Silvesterin erakkokeljan. Silvester oli pahoillaan kilvoituspaikkansa paljastumisesta, mutta vastaili kuitenkin miehen kysymyksiin. Hän kertoi tulleensa vuosikaudet toimeen metsässä syömällä pettua ja kasvien juuria. Mies jatkoi pian matkaansa, mutta palasi jonkin ajan kuluttua tuoden mukanaan leipää ja jauhoja.

Pian Silvesterin erakkokeljan paikka ja hänen kilvoituksensa tulivat yleiseen tietoon ja hänen luokseen alkoi tulla hengellistä ohjausta kaipaavia ihmisiä. Silvester otti heidät vastaan rakkaudella ja antoi kilvoituselämään pyrkiville siunauksen rakentaa oman keljan hänen lähelleen. Erakkojen määrän kasvaessa paikalle rakennettiin Moskovan metropoliitta Aleksin (12.2.) siunauksella kirkko ja perustettiin Kristuksen ylösnousemukselle pyhitetty luostari. Silvesteristä tuli sen ensimmäinen igumeni. Luostarin johtajana hän antoi veljestölle hyvän esimerkin rukoilijana ja väsymättömänä uurastajana.

Rakkaus hesykastiseen elämään säilyi pyhittäjä Silvesterin sydämessä. Aika ajoin hän vetäytyi luostarista metsään antautuen yksinäiseen rukoukseen. Hengellistä ohjausta kaipaavat ihmiset hakeutuivat kuitenkin sielläkin hänen luokseen ja Silvester kävi heidän kanssaan metsässä pitkiä keskusteluja. Jo hänen elinaikanaan tuo luostarin lähellä oleva metsä tunnettiin suojeltuna metsänä ja paikalliset asukkaat välittivät sukupolvelta toiselle pyhittäjän toivomuksen säästää metsä hakkuilta.

Kuolemansa edellä pyhittäjä Silvester sairastui. Hän lohdutti veljiä, jotka surivat lähestyvää eroa ohjaajastaan, sanoen: “Älkää surko, rakkaat veljeni. Kaikessa toteutuu Jumalan tahto. Pitäkää Herran käskyt. Älkää karttako ahdinkoa tässä elämässä, jotta saisitte palkkion taivaissa. Jos minulla tulee olemaan uskallus Jumalan edessä ja jos työni on Hänelle mieleen, tämä pyhä paikka ei jää tyhjäksi lähtöni jälkeenkään. Rukoilkaa vain Herraa Jumalaa ja Hänen puhtainta Äitiään, jotta pääsisitte pahan hengen kiusauksista.”

Pyhittäjä Silvester antoi henkensä Herralle noin vuonna 1379. Hänen haudallaan alkoi pian tapahtua parantumisihmeitä. Metsään paikalle, jossa hän oli keskustellut pyhiinvaeltajien kanssa, rakennettiin tsasouna. Vuonna 1645 luostarin igumeni Job antoi määräyksen kaataa puita pyhittäjä Silvesterin metsästä neuvottelematta veljestön kanssa. Heti hän menetti näkönsä ja parantui vasta kaduttuaan tekoaan ja kunnioitettuaan pyhän Silvesterin reliikkejä.