Pyhittäjä-ruhtinas Nikolai Svjatoša Kiovan luolaluostarista
Pyhittäjä Nikolai oli Tšernigovin ruhtinaan poika. Hänen isoisänsä Svjatoslav Jaroslavinpoika oli Kiovan luolaluostarin suuri hyväntekijä 1000-luvun loppupuolella. Nikolai sai syntyessään nimen isoisänsä mukaan ja erotukseksi tästä häntä kutsuttiin lempinimellä Svjatoša, mikä merkitsee hurskasta.
Nikolai oli ensimmäinen venäläinen ruhtinas, joka vaihtoi ylellisen elämän munkkeuteen ja alkoi vapaaehtoisesti tehdä raskaita ja ruhtinaan arvolle alentavina pidettyjä kuuliaisuustöitä. Luolaluostarissa pyhä ruhtinas edistyi kuuliaisuuden hyveessä. Hänellä oli kolme vuotta kuuliaisuustehtävä luostarin keittiössä, missä hän palveli veljiä, pilkkoi puita ja kantoi vettä. Kuultuaan hänen raadannastaan hänen ylimysveljensä halusivat siirtää hänet muihin tehtäviin, mutta tuo todellinen kuuliaisuusveli pyysi, että saisi vielä vuoden palvella munkkiveljiä keittiössä, minkä jälkeen hänet siirrettiin luostarin portinvartijaksi. Sitä tehtävää hän hoiti kolme vuotta poistuen portilta vain kirkkoon. Tämän jälkeen hänelle annettiin palvelutehtävä luostarin ruokasalissa, trapesassa.
Entisen ruhtinaan nöyryys oli ennenkuulumatonta, sillä häntä ennen ei kukaan ruhtinas ollut tullut luostariin. Pyhän Nikolain sukulaiset ja varsinkin hänen veljensä tekivät kaikkensa saadakseen hänet palaamaan maailmaan, mutta autuas munkki osoitti suurta luonteenlujuutta ja kesti kärsivällisesti heidän moitteensa. Hänen entinen lääkärinsä otti hänen vaikutuksestaan vastaan munkkivihkimyksen, vaikka oli aiemmin yrittänyt saada Nikolain palaamaan maailmaan.
Kilvoiteltuaan hyvin kaikissa kuuliaisuustehtävissä pyhittäjä Nikolai sai luostarin igumenilta siunauksen aloittaa vaikenemiskilvoitus keljassaan. Igumenin kehotuksesta hän istutti keljansa viereen omin käsin pienen puutarhan eikä ollut koskaan jouten. Hänen kätensä olivat aina työssä ja hänen huulillaan oli Jeesuksen rukous: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua”. Jos hän sattui saamaan rahaa, hän käytti sen köyhien auttamiseen, kirkon kaunistamiseen tai kirjojen ostamiseen, sillä hän rakasti lukemista.
Pyhittäjä Nikolai siirtyi lepoon Jumalan luo vuonna 1143 kilvoiteltuaan luolaluostarissa 36 vuotta. Pian hänen kuolemansa jälkeen hänen veljensä Izjaslav sairastui vakavasti. Silloin igumeni lähetti Izjaslaville pyhittäjän jouhipaidan. Tämä puki sen päälleen ja parantui heti sairaudestaan.