Pyhittäjä Pahomi Nerehtalainen

Pyhittäjä Pahomi syntyi Vladimirin kaupungissa 1300-luvun alussa ja sai kasteessa nimen Jakov. Hänen isänsä Ignati oli pappi Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Äidin nimi oli Anna. Hurskaat vanhemmat antoivat Jakoville hyvän kristillisen kasvatuksen. Seitsemänvuotiaana hänet pantiin oppimaan lukutaitoa. Hän rakasti jumalanpalveluksia ja rukoili erityisen mielellään Jumalanäidin syntymän luostarissa. Jumalallisen armon tuli sytytti hänen sieluunsa luostarielämän kaipuun.

Isänsä kuoltua nuori Jakov meni äitinsä siunauksella Jumalanäidin luostariin ja vihkiytyi munkiksi saaden nimekseen Pahomi. Uusi munkki sai ohjaajakseen ankaran vanhuksen, joka opetti hänelle ennen kaikkea oman tahdon täydellistä kieltämistä ja luostarielämään kuuluvaa itsehillintää. Pahomi osoitti vanhukselleen vastaansanomatonta kuuliaisuutta ja hoiti napisematta saamansa palvelutehtävät luostarin leipomossa.

Vuonna 1352 Vladimirin piispa pyhä Aleksi, sittemmin Moskovan metropoliitta (ks. 12.2.), vihki Pahomin diakoniksi. Noin kymmenen vuoden kuluttua pyhä Aleksi jälleenrakennutti Pyhän Konstantinoksen luostarin lähellä Vladimiria ja nimitti hyveistään tunnetun Pahomin sen johtajaksi.

Pahomi johti luostaria vain muutaman vuoden, mutta järjesti sen elämän tuona aikana vakaalle pohjalle. Sitten Jumalan armo kosketti hänen sydäntään sytyttäen siinä kaipuun yksinäiseen elämään. Hän jätti salaa veljestön ja vetäytyi Sypanovon niemelle parin kilometrin päässä Nerehtan kylästä. Hän pyysi kylän asukkailta apua pienen luostarin rakentamiseksi, ja nämä tarttuivat ilomielin toimeen. Pahomi maalasi Pyhän Kolminaisuuden ikonin, ja kyläläisten avulla paikalle nousi kirkko Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi.

Pahomin ankara kilvoituselämä veti puoleensa hurskaita miehiä, jotka halusivat elää hänen kanssaan. Pahomi vihki heidät munkiksi. Hän laati veljestölleen ohjesäännön, jonka mukaan kenelläkään ei saanut olla omaisuutta. Luostari oli yhteiselämäluostari ja veljien tärkeimpänä työnä rukouksen jälkeen oli maanviljely. Pahomi ei myöskään unohtanut, että luostari oli rakennettu maallikoiden avulla. Siksi hän rakennutti sen muurien ulkopuolelle vierastalon pyhiinvaeltajia varten. Nerehtan luostari tuli niin kuuluksi hyvästä järjestyksestään, että muut luostarit ottivat siitä mallia.

Pyhittäjä Pahomi saavutti korkean iän. Ennen kuolemaansa hän nimitti seuraajakseen luostarin johtajaksi Feodor-nimisen munkin. Hyvästeltyään veljet ja osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen hän huokaisi: ”Sinun käsiisi, Herra, minä annan henkeni” ja antoi henkensä Jumalalle. Tämä tapahtui vuonna 1384. Muutama vuosi Pahomin kuoleman jälkeen hänen oppilaansa Irinark vapautui haureuden demonista nähtyään ilmestyksessä Pahomin, joka kehotti häntä maalaamaan ikoninsa.