Pyhittäjä Nikon Radonežilainen

Pyhittäjä Nikon syntyi ja kasvoi Jurjev Polskissa, joka sijaitsi noin sadan kilometrin päässä pyhittäjä Sergein (25.9.) perustamasta Pyhän Kolminaisuuden luostarista. Saatuaan jo nuorena kuulla pyhittäjä Sergein enkelimäisestä elämästä hän tuli tämän luostariin ja pyysi päästä kilvoittelemaan munkkien joukkoon. Mutta yllättäen Sergei ei ottanut tulevaa seuraajaansa luostariin vaan asetti hänen nöyryytensä ja kuuliaisuutensa koetukselle lähettämällä hänet oppilaansa Afanasi Vysotskin (12.9.) luo Serpuhoviin. Nikon oli kuullut pyhittäjä Sergein viisaudesta ja pyhyydestä ja oli toivonut saavansa hänestä itselleen luotettavan ohjaajan, mutta vastaan sanomatta hän suostui ryhtymään oppilaan oppilaaksi. Pyhittäjä Afanasikin pelotteli Nikonia luostarielämän vaikeuksilla, mutta nähtyään tämän lujan päättäväisyyden ja kyyneleet hän otti nuoren kilvoittelijan vastaan ja puki tämän munkin asuun. Nikon seurasi kokeneen kilvoittelijan ohjeita, opetteli mielen rukousta, tutki Raamattua ja edistyi hyveissä ja sisäisessä puhtaudessa. Saavutettuaan 30 vuoden iän hänet vihittiin pappismunkiksi.

Nikonin sielu kaipasi kuitenkin päästä käymään suuren Sergein luona, saada hänen siunauksensa ja kuulla hänen opetustaan. Vietettyään Vysotskin luostarissa kaksi vuotta hän sai Afanasilta siunauksen toteuttaa toiveensa. Tällä kertaa pyhittäjä Sergei otti Nikonin vastaan rakkaudella ja antoi hänen jäädä luostariin käskien hänen palvella veljiä. Tästä eteenpäin Nikon vietti päivät luostarin töissä mutta yöt hän keskusteli rukouksessa Jumalan kanssa. Hän otti kaikki pyhittäjä Sergeiltä saamansa tehtävät vastaan kuin itseltään Kristukselta ja täytti ne viivyttelemättä. Nähdessään Jumalan erityisen armon vaikuttavan rakkaimmassa oppilaassaan pyhittäjä Sergei otti hänet keljapalvelijakseen. Nikonille avautui hengellisen viisauden korkeakoulu: pyhittäjä Sergein esimerkki kannusti häntä kilvoituksiin, selvänäköinen ohjaus suojeli kiusauksilta, rukous antoi voimaa taistella heikkouksia vastaan ja yhteiset jumalanpalvelukset tuottivat paratiisimaista lohdutusta. Nikonin sydän oli kuin avoin kirja hänen tunnustaessaan ohjaajalleen ajatuksensa ja sielunliikkeensä. Kun Sergei näki oppilaansa hengellisen kypsyyden ja kokemuksen, hän antoi osan johtajan tehtävistä tämän hoidettavaksi. Kuusi kuukautta ennen kuolemaansa hän nimitti Nikonin seuraajakseen.

Luostarin johtajana Nikon vaali kaikkia pyhittäjä Sergein säätämiä ohjeita ja huolehti isällisesti veljestöstä. Mutta koska hän kaipasi hiljaista elämää ja entisiä kilvoituksiaan, hän jätti johtajan raskaat velvollisuudet muutaman vuoden kuluttua ja vetäytyi yksinäiseen keljaan. Uudeksi igumeniksi veljestö valitsi Savva Storoževilaisen (3.12.), joka johti luostaria kuuden vuoden ajan, kunnes siirtyi Zvenigorodiin perustamaan uutta luostaria. Pyhittäjä Nikon, joka oli tällä välin saanut levähtää johtajan tehtävistä ja nauttia kaipaamastaan hiljaisuudesta, joutui nyt munkkiveljien hartaiden pyyntöjen pakottamana palaamaan luostarin johtajaksi.

Erämaaluostarin elämä jatkui rauhallisesti, kunnes huhu lähestyvästä mongolijoukosta alkoi herättää pelkoa ympäri Venäjää. Vuonna 1408 Nikonille ilmestyivät Moskovan pyhät esipaimenet Pietari ja Aleksi yhdessä pyhittäjä Sergein kanssa varoittaen tulevasta hyökkäyksestä ja luostarin tuhosta. Nikon pakeni munkkiveljien kanssa vieden osan ikoneista, kirkkokalustosta ja kirjoista mukanaan turvaan. Pian mongolit tuhosivat ja polttivat luostarin, mutta heidän lähdettyään veljestö palasi poltetuille raunioille ja alkoi jälleenrakentaa luostaria entiselle paikalle.

Vuonna 1422, kun pyhittäjä Sergein kuolemasta tuli kuluneeksi 30 vuotta, Nikon alkoi rakennuttaa kivistä kirkkoa hengellisen isänsä haudalle. Pohjaa kaivettaessa löydettiin pyhittäjä Sergein maatumattomat pyhäinjäännökset. Hauta-arkusta huokui tavattoman ihanaa tuoksua, ja jopa pyhittäjän vaatteet olivat säilyneet maatumattomina. Yleisen ilon vallitessa pyhäinjäännökset siirrettiin uuteen arkkuun ja sijoitettiin vasta valmistuneeseen kivikirkkoon. Ikonimaalarit Andrei Rublev (Rubljov, muistopäivä 4.7.) ja Daniil Musta maalasivat kirkkoon suurenmoiset freskot. Pyhittäjä Nikon huolehti Pyhän Kolminaisuuden kirkon kaunistamisesta kuolemaansa asti. Kirkko on säilynyt meidän päiviimme ja se on Venäjän rakastetuimpia pyhiinvaelluskohteita.

Nikon saavutti korkean iän, mutta säilytti vanhanakin palavan pyrkimyksen Jumalan mielen mukaiseen elämään. Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän hän kutsui veljet luokseen ja antoi heille viimeiset ohjeensa. Hän kehotti heitä noudattamaan päivittäisiä ja yöllisiä rukousaikoja, pysyttelemään mahdollisimman paljon luostarissa, olemaan kärsivällisiä kiusauksissa, tottelemaan johtajia, vihaamaan paheiden pesää, joutilaisuutta, ja rakastamaan hyveiden äitiä, hiljaisuutta, sekä olemaan halveksimatta ketään köyhää, etteivät tulisi hänessä halveksineeksi itse Kristusta. Kuolemansa edellä hän sai ilmestyksessä nähdä hänelle pyhittäjä Sergein luokse valmistetun leposijan ja sanoi: ”Viekää minut tuohon valoisaan temppeliin, joka on valmistettu minulle isäni esirukouksien tähden. En halua enää jäädä tänne.” Osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen hän lausui vielä hiljaa: ”Lähde, sieluni, sinulle valmistettuun paikkaan. Lähde iloiten, Kristus kutsuu sinua!” Siunattuaan itsensä ristinmerkillä hän siirtyi Herran luo marraskuun 17. päivänä 1426. Hänet haudattiin pyhittäjä Sergein pyhäinjäännösten lähelle. Vuonna 1560 hänen haudalleen rakennettiin hänen muistolleen pyhitetty kivikirkko, ja vain yksi seinä erottaa hänen pyhäinjäännöksensä pyhittäjä Sergeistä. Nämä pyhittäjäisät ovat ilmestyneet yhdessä monille sairaille ja tehneet paljon ihmeitä.