Pyhittäjä Nikodemos Nuorempi

Pyhä Nikodemos oli kotoisin Makedonian Beroiasta (Veria). Hän meni munkiksi erääseen lähiseudun luostariin Andronikos II Paleologoksen hallitusaikana (1282–1328). Elettyään aikansa luostarissa yhdessä veljien kanssa hän vetäytyi yksinäisyyteen ankarampaan kilvoitukseen. Köysien tukemana hän valvoi yökaudet rukouksissa vuodattaen kuumia kyyneleitä Jumalan edessä. Pian hän saavutti himottomuuden tilan, ja armo täytti hänen sielunsa äärimmilleen.

Kuljettuaan paikasta paikkaan Nikodemos asettui lopulta tavallisena munkkina Filokaloksen luostariin Tessalonikaan. Korkean hengellisen tilansa ansiosta hän saattoi puhua näyttelijöille ja prostituoiduille vapaasti, kiusausta tuntematta, ja pelastaa heidät synnillisestä elämästä. Tästä seurasi kuitenkin juoruja ja luostarin johtaja suuttui hänelle. Pyhä Nikodemos ei yrittänyt puolustella itseään vaan piti tätäkin koettelemusta osallisuutena Kristuksen kärsimyksiin. Hänet siirrettiin sivuluostariin maaseudulle, missä hän teki työtä ja paastosi jopa viikonkin kerrallaan ravintonaan vain sisäinen rukous.

Ihailemansa pyhän Vitaliksen (11.1.) tavoin Nikodemoskin antoi ruokansa köyhille ja prostituoiduille. Jälkimmäiset saadessaan häneltä ruoan lupasivat olla harjoittamatta syntiä sinä päivänä. Ihmissuvun vihollinen alkoi levittää uusia panetteluja Nikodemoksesta. Kerran hänen ollessaan Tessalonikassa jotkut miehet löivät häntä miekoillaan, kun hän oli prostituoitujen seurassa. Hänen onnistui laahautua luostarinsa portille, mutta igumeni kieltäytyi päästämästä häntä sisään. Niinpä hän kuoli haavoihinsa ulkona luostarin portin edessä. Tämä tapahtui noin vuonna 1350.

Joskus myöhemmin ohikulkijat alkoivat tuntea ihanaa tuoksua paikalla, johon Nikodemos oli vaatimattomasti haudattu. Kun hauta avattiin, hänen ruumiinsa löytyi maatumattomana. Koko kaupunki juhli tapausta. Keisari, joka tuohon aikaan oli Tessalonikassa, johti kulkuetta, jossa Nikodemoksen reliikkejä kannettiin kaupungin muurien ympäri. Hänen haudallaan alkoi heti tapahtua ihmeitä.