Pyhittäjä Nikeforos Khioslainen

Pyhä Nikeforos syntyi hurskaaseen perheeseen Khios-saaren Kardamylan kylässä vuonna 1750 ja sai kasteessa nimen Georgios. Lapsena hän sairastui vakavasti johonkin tartuntatautiin. Hänen vanhempansa kiiruhtivat Khioksen Jumalanäidille omistettuun Nea Monin (”Uusi luostari”) luostariin ja lupasivat luovuttaa pojan sinne Jumalanäidin palvelukseen, jos tämä jää henkiin.

Poika parani ja hänestä tuli kunnianarvoisan vanhus Anthimoksen opetuslapsi. Tämä lähetti hänet saaren pääkaupunkiin kouluun. Khioksella oli tuolloin paljon erinomaisia opettajia, joista useimmat olivat myös pappeja. Koko loppuelämänsä Nikeforos tunsi suurta kunnioitusta opettajaansa vanhus Gabrielia kohtaan, jonka ansiosta Raamatun ja patrististen tekstien tutkiskelusta tuli hänen mielityötään koko elämän ajaksi. Myöhemmin hän tutustui aikakautensa kuuluisimpiin hengenmiehiin Athanasios Paroslaiseen ja pyhään Makarios Korinttilaiseen (17.4.).

Opintonsa päätettyään Georgios palasi Nea Monin luostariin, missä hänet vihittiin munkiksi nimellä Nikeforos. Pian hänet vihittiin myös diakoniksi ja papiksi. Hän sai tehtäväkseen toimia opettajana saaren kouluissa ja samalla kiertävänä saarnaajapappina saaren kirkoissa. Hänen oma elämänsä oli jo sinänsä hyvä esikuva kaikille, jotka hänet tunsivat.

Vuonna 1802 Nikeforos valittiin Nea Monin luostarin igumeniksi. Tehtävä ei kuitenkaan ollut sopiva hänen hiljaisuutta ja hengellistä tutkiskelua rakastavalle mielelleen. Hän ajoi kyllä luostarin etuja ja teki parhaansa opettaakseen munkkejaan ja vahvistaakseen heidän kilvoitteluintoaan. Kuitenkin hän tunsi nämä tehtävät vieraiksi itselleen ja sai myös kokea paljon kiittämättömyyttä veljien taholta. Lopulta hän päätti luopua luostarin johtajan tehtävästä.

Nikeforos siirtyi luostarista Restan kylään siellä kilvoittelevan ystävänsä munkki Joosefin luo. Lähellä asui myös pyhä Makarios Korinttilainen, jonka suojeluksessa ja huolenpidossa he ja monet muut elivät. Restassa Nikeforos kirjoitti uusmarttyyrien elämäkertoja ja jumalanpalvelustekstejä, mutta ennen kaikkea Nea Monin luostarin historian, jonka tehtävän hänen opettajansa Gabriel oli uskonut hänelle perinnöksi. Hän myös valmensi marttyyrikilvoitukseen lukuisia uusmarttyyreita: Demetrios Peloponnesoslaisen (14.4.), Markus Uuden (5.6.) ja Angeliksen (3.9.). Kun Athanasios Paroslainen luopui vanhetessaan opetustehtävistään, hänkin asettui asumaan Restaan pieneen metsikköön yhdessä Nikeforoksen ja Joosefin kanssa.

Restassa Nikeforos vietti elämänsä viimeiset 20 vuotta. Hän osoittautui edelläkävijäksi ympäristötietoisuudessa toteuttamalla Restassa laajan metsänistutusprojektin, jossa istutettiin männyntaimia läheisille kukkuloille. Projektiin kuului myös oliivipuita, viikunapuita ja sypressejä. Hän perusti taimitarhan, josta hän jakoi puuntaimia kaikille halukkaille. Myytyään perintötilansa hän auttoi saamillaan varoilla köyhiä ja palkitsi niitä, jotka olivat istuttaneet paljon puita.

Usein Nikeforos kävi kaupungissa ja lähikylissä julistamassa Jumalan sanaa ja vierailemassa sairaiden luona. Pyhän Makarioksen kuoltua hän kuljetti aina mukanaan tämän pyhäinjäännöstä ja paransi sen avulla sairaita. Näillä matkoillaankin hän kehotti ihmisiä istuttamaan puita. Hän oli aina lempeä ja valmis auttamaan puutteenalaisia jopa siinä määrin, että itse joutui puutteeseen. Hän piti luonaan oppilaita, joista kasvoi erinomaisia työntekijöitä kirkolle.

Pyhä Nikeforos kuoli Khioksen pääkaupungissa Khorassa kesällä 1821. Hänet haudattiin Restaan. Myöhemmin hänen pyhät jäännöksensä siirrettiin Restan Pyhän Georgioksen kirkkoon.