Pyhittäjä Nikeforos Hesykasti

Pyhittäjä Nikeforos oli syntyisin Italiasta. Rakkaudesta totuuteen hän kääntyi ortodoksiseen uskoon ja jätti maansa ja kotinsa siirtyen Konstantinopoliin. Kun keisari Mikael VIII Paleologos solmi vuonna 1274 dogmaattisiin myönnytyksiin perustuvan Lyonin unionin latinalaisen kirkon kanssa, Nikeforos tuomittiin maanpakoon. Mahdollisesti juuri tuona aikana hän kirjoitti esityksensä Pyhän Hengen lähtemisestä.

Nikeforos tahtoi kuitenkin tunnustaa oikeaa uskoa koko elämällään eikä vain puhein ja kirjoituksin. Siksi hän meni munkiksi Athosvuorelle, joka on hyveiden asunto ja portti maasta taivaaseen. Monen vuoden ajan hän eli nöyrästi kuuliaisena ohjaajavanhuksilleen ja perehtyi näin tieteiden tieteen eli pyhän hiljaisuuselämän periaatteisiin. Sitten hän perusti pienen yhteisön Athoksen eristyneimmille rinteille. Hänen munkkiensa sisäinen elämä keskittyi kokonaan ajatusten vartioimiseen ja rukoukseen. Siellä hän kokosi pyhien isien elämäkerroista ja opetuksista antologian nimeltä ”Sisäisestä raittiudesta ja sydämen varjelemisesta” (Filokalia IV s. 28).

Nikeforos oli havainnut, että monet aloittelijat eivät pystyneet hallitsemaan mielensä häilyvyyttä. Siksi hän opettaa kirjoituksessaan yksinkertaisen menetelmän, jonka avulla voi hengitystä säädellen löytää sydämensä paikan ja kutsua keskittyneesti avuksi Jeesuksen pyhää nimeä (Filokalia IV, s. 42–44). Tämä on myöhemmin auttanut monia heidän rukouskilvoituksessaan mutta on myös herättänyt polemiikkia rationalistien taholta, joiden mielestä kristinuskossa tarvitaan vain konkreettisia tekoja ja opillisia näkemyksiä.

Yksi Nikeforoksen oppilaista oli Filadelfian piispa Teoleptos (1250–1322), joka vetäytyi Athokselle jouduttuaan vaikeuksiin ortodoksisen opin tunnustajana. Nikeforos opetti hänelle hesykastisen rukousmenetelmänsä. Hän puolestaan siirsi sen pyhälle Gregorios Palamakselle (14.11.), joka sitten antoi sille teologiset perusteet ja osoitti sen keskeisen merkityksen ortodoksisessa hengellisyydessä.

Vanhalla iällään pyhä Nikeforos kirjoitti oppilailleen hengellisen testamentin, jossa hän rohkaisee heitä säilyttämään puhtaan uskon Pyhään Kolminaisuuteen. Päiviensä täytyttyä hän nukkui rauhassa kuolonuneen.