Pyhittäjä Nicodim Tismanalainen

Pyhittäjä Nicodim, hesykastisen rukouselämän isä Romaniassa, syntyi Serbiassa (tai Kreikassa) vuonna 1320. Hän oli sukua niin Serbian ruhtinaalle Lazarille (1371–1389) kuin Valakian ruhtinas Nicolae Alexandrulle (1352–1364). Päätettyään koulunsa hän kiirehti Athosvuorelle, missä hänet vihittiin munkiksi serbialaisessa Hilandarin luostarissa. Jonkin ajan kuluttua hän vetäytyi yksinäisyyteen harjoittamaan askeettista kilvoittelua ja sisäistä rukousta hiljaisuudessa. Hän kesti urhoollisesti demonien hyökkäykset ja sai himottomuuden armon ja selvänäkemisen lahjan. Munkit alkoivat pian tulla kaikkialta kysymään häneltä neuvoja. Myöhemmin hänet nimitettiin johtajaksi Hilandarin luostariin, jonne kokoontui serbialaisten lisäksi suuri määrä niin kreikkalaisia, romanialaisia kuin bulgarialaisiakin munkkeja.

Noin vuonna 1364 Nicodim muutti Tonavan eteläiselle varrelle. Jumalalta saamaansa ilmoituksen mukaan toimien hän kokosi yhteen Romaniassa Voditsajoen varrella eläneitä erakkoja ja perusti maallisen ja kirkollisen esivallan suojeluksessa Pyhän Antonios Suuren luostarin. Vähän myöhemmin hän perusti ruhtinas Lazarin lahjoitusten turvin Tismanajoen laaksoon toisen luostarin sitä kymmenen hesykastimunkin yhteisöä varten, jonka hän oli aiemmin koonnut. Luostarissa otettiin käyttöön Athosvuoren säännöt ja käytännöt. Ennen pitkää siitä tuli merkittävä hengellinen keskus, jossa laadittiin lukuisia liturgisia ja teologisia käsikirjoituksia ja josta sydämen rukouksen opetus ja harjoitus levisi Balkanilla. Nicodimin maine oli niin suuri, että ruhtinas Lazar lähetti hänet vuonna 1371 Jesajan johtamassa athosvuorelaisten hesykastimunkkien ryhmässä Konstantinopoliin selvittämään Serbian kirkon ja ekumeenisen patriarkaatin välistä kiistaa.

Elämänsä loppupuolella Nicodim uskoi Voditsan ja Tismanan luostarin johdon yhdelle oppilaistaan. Itse hän vetäytyi luolaan, jossa hän vietti arkipäivät paastoten ja lakkaamatta rukoillen. Sunnuntaisin hän tuli luostariin toimittamaan pyhän liturgian ja parantamaan sairaita, jotka olivat saapuneet pyytämään hänen esirukouksiaan. Jotkut heistä paranivat heti Tismanaan tultuaan, toiset paranivat koskettaessaan pyhän Nicodimin päällysviittaa.

Joulukuun 26. päivänä vuonna 1406 (tai 1405) Nicodim nukkui rauhassa kuolonuneen siunattuaan sitä ennen oppilaansa. Tismanan luostaria kunnioitetaan nykyäänkin Romanian munkkilaisuuden kehtona. Nicodim oli myös ikonimaalari, ja hän maalasi itse perustamiensa luostarien freskoja. Transilvaniassa sijaitsevan Prislopin luostarin sanotaan myös olevan hänen perustamansa. Myöhempinä vuosina nämä hesykastista rukousperinnettä vaalineet luostarit suojelivat ortodoksista kansaa hengellisen muurin tavoin Unkarista tunkeutuvaa roomalaiskatolista käännytystyötä vastaan.