Pyhittäjä Nestor Kronikoitsija Kiovan luolaluostarista

Nestor Kronikoitsija on kuvannut suurenmoisesti Venäjän ensimmäisten ruhtinaiden tekoja, ensimmäisten munkkien kilvoituksia ja ensimmäisten marttyyrien kärsimyksiä, mutta itse hän olisi voinut jäädä varsin tuntemattomaksi jälkipolville, jollei Jumala hyvyydessään olisi jättänyt kristityille hänen maatumattomia pyhäinjäännöksiään.

Nestor kertoo tulleensa Kiovan luolaluostariin 17 vuoden ikäisenä luostarin perustajan pyhittäjä Feodosin (3.5.) eläessä. Pyhittäjä Antoni oli tuolloin vetäytynyt luolaan kilvoittelemaan, ja Feodosi johti ja rakensi luostaria. Munkiksi ja diakoniksi Nestor vihittiin Feodosin seuraajan pyhittäjä Stefanin aikana. Luostarissa oli tuolloin paljon suuria kilvoittelijoita, joiden ohjauksessa Nestor edistyi nopeasti hengellisessä elämässä. Kirjoituksissaan hän nimittää itseään kurjaksi ja syntiseksi Nestoriksi, vähäisimmäksi koko veljestössä.

Noin kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Nestor ryhtyi kirjoittamaan pyhien Boriksen ja Glebin marttyyrikertomusta sekä pyhittäjä Feodosin elämäkertaa. Kirjallisesta työstä tuli hänen kuuliaisuustehtävänsä veljestön ja koko kirkon hyväksi. Hänen merkittävin teoksensa on vuonna 1113 valmistunut Kertomus menneiltä vuosilta,¹ joka kertoo Venäjän kansan ja kirkon vaiheista 800-luvulta Nestorin omaan aikaan asti. Siinä hän välittää jälkipolville tietoja Venäjän ensimmäisistä piispoista, Kiovan luolaluostarin perustajista ja ensimmäisistä kilvoittelijoista. Muinaisvenäläisen kirjallisuuden helmi, Kiovan luolaluostarin Paterikon, pohjautuu paljolti hänen kirjoituksiinsa. Vuonna 1091 Nestor oli johtamassa pyhittäjä Feodosin maatumattomien reliikkien esiin kaivamista ja avaamista, mistä hän myös kertoo kronikassaan.

Pyhittäjä Nestor nukkui kuolonuneen noin 58-vuotiaana vuonna 1114 kilvoiteltuaan luolaluostarissa 41 vuotta.