Pyhittäjä Neofytos Eristäytyjä
Pyhä Neofytos syntyi Kyproksen Leukarassa vuonna 1134 eli aikana, jolloin ristiretkeläiset olivat miehittäneet Kyproksen. Jo lapsesta lähtien hän tunsi kaipausta erakkoelämää kohtaan. Täytettyään 18 vuotta hän lähti kotoaan paetakseen vanhempiensa järjestämää avioliittoa ja piiloutui Pyhän Johannes Krysostomoksen luostariin Kuzuventiksen vuorelle. Vanhemmat kuitenkin löysivät hänet ja saivat hartailla vetoomuksillaan hänet palaamaan kotiin. Häät vietettiin, mutta hääyönä Neofytos luovutti vihkisormuksensa morsiamelleen ja lähti uudestaan Kuzuventiksen luostariin. Hän aneli igumenia vihkimään hänet heti munkiksi, jotta vanhemmat eivät voisi enää hakea häntä pois. Nähdessään hänen intonsa ja vaikean tilanteensa igumeni suostui hänen pyyntöönsä.
Neofytos lähetettiin pääluostarista sivuluostariin pitämään huolta viinitarhasta. Siellä hän palveli työtä tehden ja rukoillen viisi vuotta. Vapaa-aikanaan hän keskittyi opiskelemaan pyhiä kirjoituksia ja opetteli koko Psalttarin ulkoa. Raamatun tutkiskelu sytytti hänessä palavan halun päästä käymään samoilla paikoilla, joissa Herra itse oli kulkenut. Neofytos meni laivaan ja saapui onnellisesti Jerusalemiin. Kumarrettuaan pyhiä paikkoja hän kierteli vielä puolisen vuotta Palestiinan luolissa ja erakkomajoissa yrittäen löytää itselleen kokeneen hengellisen ohjaajan, jonka kuuliaisuusveljeksi voisi ryhtyä. Hän ei kuitenkaan onnistunut löytämään ketään ja palasi luostariinsa Kyprokselle.
Rakkaus erakkoelämään ei jättänyt Neofytosta rauhaan. Kun hän ei saanut omalta igumeniltaan siunausta ryhtyä erakoksi, hän yritti lähteä Vähän-Aasian puolelle Latrosvuoren kilvoittelijoiden luo. Pafoksen satamassa hänet kuitenkin pidätettiin pakolaisena. Tyrmässä häntä pahoinpideltiin ja miehittäjiin kuuluneet vartijat ryöstivät hänen matkarahansa. Vastoinkäymisistään Neofytos päätteli, että Kyprokselta lähteminen ei ollut Jumalan tahto. Niinpä hän alkoi etsiä itselleen sopivaa kilvoittelupaikkaa Kuzeventiksen luostaria ympäröiviltä vuorilta. Pian hän löysikin vaikeapääsyisen luolan äkkijyrkältä kallionrinteeltä. Löytöpäivä oli pyhän Johannes Kastajan syntymäpäivä (24.6.1159) ja siksi hän alkoi kutsua paikkaa Pyhän Johannes Kastajan luolaksi. Neofytos oli tuolloin 25-vuotias.
Neofytoksella kului kokonainen vuosi ennen kuin hän oli saanut luolan asuttavaan kuntoon. Sen jälkeen hän asettui sinne viettämään äärimmäisen askeettista elämää, johon kuului lakkaamaton rukous, maahankumarrukset, valvominen, paasto ja kaikenlainen puute. Maine hänen kilvoittelustaan levisi nopeasti, ja pian monet nuoret miehet pyysivät päästä hänen oppilaikseen. Neljä vuotta hän kieltäytyi ehdottomasti ottamasta ketään luokseen. Sen jälkeen hän suostui vastaanottamaan pyrkijöitä rajoittaen kuitenkin veljien lukumäärän alle kahteenkymmeneen. Pafoksen arkkipiispa sai ilmestyksessä käskyn vihkiä Neofytos papiksi ja antaa veljestön käyttöön tietyt vuosittaiset tulot.
Papiksi vihkimyksensä jälkeen vuonna 1170 Neofytos alkoi rakennuttaa luolansa viereen luostaria, jolle hän antoi nimeksi Engklistra. Nimi tarkoittaa eristettyä paikkaa ja johtuu siitä, että hän oli elänyt 24 vuotta eristäytyneenä alueelle. Pyhällä Neofytoksella oli opettamisen armolahja. Nuorille veljilleen hän opetti ahkerasti luostarielämän periaatteita, ja myös maallikkouskovia saapui sankoin joukoin kuuntelemaan häntä ja keskustelemaan hänen kanssaan.
Vietettyään kaikkiaan 40 vuotta Engklistran alueella pyhittäjä väsyi pyhiinvaeltajien jatkuvaan virtaan ja löysi itselleen uuden pakopaikan Pyhän Johannes Kastajan luolan yläpuolelta. Kun hän louhi oviaukkoa tähän uuteen luolaan, ylempää vuorelta irtosi suuri kivi, joka oli viedä Neofytoksen mennessään alas rotkoon. Jumalan armosta kivi pysähtyi kuilun reunalle, niin että osa Neofytoksen viitasta jäi sen alle ja hän itse jäi roikkumaan viitastaan kuilun yläpuolelle. Tämä tapahtui tammikuun 24. päivänä 1199. Neofytos sepitti omakätisesti kiitospalveluksen pelastumisensa johdosta ja sääti sen luettavaksi luostarissaan joka vuosi tuona päivänä.
Uuden luolansa nimeksi Neofytos antoi ”Uusi Siion”. Siellä hän jatkoi rakastamaansa erakkokilvoitusta. Vain sunnuntaisin hän laskeutui tikkaita pitkin alas luostariinsa. Luolassaan hän teki myös kirjallisia töitä. Hänen mainitaan kirjoittaneen kaikkiaan kuusitoista teosta. Osa niistä on säilynyt luostarissa käsikirjoituksina ja niitä on myös julkaistu kirjoina.
Neofytos eli uudessa luolassaan vielä kymmenen vuotta. Kun hän tunsi kuolemansa lähestyvän, hän käski munkkiensa haudata hänet luolan sisäosiin hautaan, jonka oli itse sinne louhinut. Hyvästeltyään veljet hän antoi sielunsa rauhassa Jumalan käsiin. Tarkka kuolinpäivä unohtui aikojen kuluessa, mutta pyhän Neofytoksen muistoa alettiin viettää yhdessä hänen pelastumisjuhlansa kanssa tammikuun 24. päivänä. Pyhän Neofytoksen luostari on edelleenkin toiminnassa.