Pyhittäjä Neilos Erikoussalainen

Pyhittäjä Neiloksesta on säilynyt tietoa hänen testamentissaan, jonka hän kirjoitti oppilaitaan varten. Hän oli keisari Teodoros I Laskariksen veljenpoika. Teodoros hallitsi Bysanttia Nikeassa vuosina 1204–1222 sen jälkeen, kun ristiretkeläiset olivat valloittaneet Konstantinopolin. Neilos halusi paeta latinalaisten painostusta ja meni munkiksi Nukkumattomien luostariin siihen asti, kunnes bysanttilaiset saivat Konstantinopolin taas haltuunsa (1261). Sitten Neilos lähti kuuden vuoden pyhiinvaellusmatkalle pyhille paikoille. Palattuaan sieltä hän meni erään pyhän vanhuksen kanssa moittimaan keisari Mikael VIII Palaiologosta (1259–82) tämän latinalaismielisyydestä. Heidät pidätettiin ja jätettiin myrskyssä merelle ajelehtimaan veneessä, jossa ei ollut peräsintä. Neljänkymmenen päivän kuluttua vene ajautui Athosvuoren Ivironin luostarin rantaan. Siellä Neilos hoiti kolme vuotta ovenvartijan kuuliaisuustehtävää.

Kun keisari Andronikos II Palaiologos Vanhempi (1282–1328) kutsui Neiloksen luokseen, tämä teki hovissa suurenmoisen vaikutuksen. Neilos ei kuitenkaan halunnut jäädä tämän maailman turhien huolien orjaksi, vaan lähti pian uudelle pyhiinvaellukselle Pyhään maahan. Käytyään Palestiinassa hän vietti seitsemän vuotta Siinain vuorella ja viipyi sitten useissa luostarikeskuksissa muun muassa Rodoksella, Peloponnesoksella ja Joonian saarilla. Matkusteltuaan 17 vuotta Neilos saapui Epeirokseen (n. 1310) ja asettui yksinäiseen paikkaan Erikoussaan, missä hän asui kymmenen vuotta taistellen rohkeasti vaikeita luonnonoloja ja demoneja vastaan. Lopulta hän joutui jättämään paikan merirosvojen ja albaanien hyökkäysten takia. Neilos asettui asumaan luolaan Thesprotian alueelle Igumenitsaan kahden oppilaansa, Gerasimoksen ja Kallinikoksen kanssa.

Eräänä yönä kolmikko näki valon, joka johdatti heidät 600-luvulla perustetun ja ikonoklasmin vainojen aikana hylätyn Giromerionin luostarin raunioille. Sieltä he löysivät ihmeen kautta säilyneen Jumalanäiti Tiennäyttäjä ‑ikonin. Epeiroksen hallitsijan ja muiden ylhäisten miesten taloudellisen tuen avulla Neilos pystyi jälleenrakentamaan luostarin, ja 1330-luvun alussa sinne kerääntyi lukuisa joukko munkkeja kilvoittelemaan hänen ohjauksessaan. Pyhä Neilos saavutti korkean iän ja kirjoitti oppilailleen testamentin, jossa hän kehotti heitä pysymään lujasti oikean uskon tunnustuksessa ja pyhässä luostariperinteessä. Sitten hän uskoi luostarin johdon oppilaalleen Jesajalle ja vetäytyi läheiseen skiittaan rukoillakseen häiriintymättä. Siellä hän nukkui pois rauhassa vuoden 1335 tienoilla