Pyhittäjä Mikael, Jerusalemin patriarkaatin synkellos

Pyhä Mikael syntyi vuoden 761 tienoilla hurskaaseen jerusalemilaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa omistivat hänet Jumalalle jo kolmevuotiaana. Hän opiskeli niin pyhiä kirjoituksia kuin maallisiakin tieteitä. Isänsä kuoltua Mikael lähti munkiksi Pyhän Sabbaksen (5.12.) luostariin. Hänen äitinsä ja kaksi sisartaan menivät nunniksi jerusalemilaiseen naisluostariin.

Mikael heittäytyi täynnä intoa askeettisiin kilvoituksiin. Kahdeksantoista vuoden ajan hän käytti arkipäivinä ravinnokseen vain vihanneksia, mutta ei syönyt niitäkään joka päivä. Leipää hän söi vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Nöyrästi ja itsensä unohtaen hän palveli kaikkia ikään kuin olisi palvellut itseään Kristusta. Kahdentoista vuoden kuluttua hänet vihittiin papiksi. Tällöin hän sai siunauksen vetäytyä syrjäiseen luolaan, jossa hänellä oli mahdollisuus omistautua lakkaamattomaan vuoropuheluun Jumalan kanssa. Igumeni määräsi hänen oppilaikseen kaksi veljestä, 25-vuotiaan Teodoroksen (27.12.) ja 22-vuotiaan Teofaneksen (11.10.), joille Mikael opetti teologista ajattelua ja luostarielämän periaatteita.

Vuonna 811 Mikael nimitettiin 50 vuoden ikäisenä synkellokseksi¹Jerusalemin patriarkaattiin. Hän asettui oppilaineen luostariin lähelle Pyhän haudan kirkkoa. Näihin aikoihin läntiset munkit aiheuttivat pahennusta pyhässä kaupungissa tekemällä nikealais-konstantinopolilaiseen uskontunnustukseen lisäyksen, jonka mukaan Pyhä Henki lähti paitsi Isästä myös Pojasta – muoto jota frankkien keisari Kaarle Suuri käytti. Mikael lähetettiin Teodoroksen ja Teofaneksen sekä veljensä munkki Jobin kanssa Roomaan tukemaan paavi Leo III:tta hänen yrityksissään suojella idän ja lännen kirkon yhteistä uskoa. Heidän tehtävänään oli myös pyytää Rooman kirkon apua Jerusalemin kirkoille ja luostareille, jotka joutuivat maksamaan suurta veroa muslimeille.

Lähetystö ei kuitenkaan koskaan päässyt Roomaan, sillä sitä viivytettiin Konstantinopolissa. Heidän vielä siellä ollessaan keisari Leo V (813–820) ja patriarkka Teodotos herättivät henkiin ikonoklasmin harhaopin, joka oli jo tuomittu seitsemännessä yleisessä kirkolliskokouksessa Nikeassa vuonna 787.

Mikael moitti avoimesti keisarin menettelyä, minkä vuoksi hänet vangittiin, kun taas Teodoros ja Teofanes tuomittiin maanpakoon. Myös Leon seuraaja keisari Mikael II (820–829) oli pyhien ikonien vastustaja, mutta edeltäjiään maltillisempi. Mikael lähetettiin veljensä Jobin kanssa maanpakoon Bitynian Olympoksen luostareihin. Siellä he saattoivat pyhän Teodoros Studionilaisen (11.11.) tavoin tukea ja rohkaista ikonien puolesta taistelevia kirjeitse. Vaino kiihtyi keisari Teofiloksen (829–842) noustua valtaistuimelle. Mikael kutsuttiin takaisin Konstantinopoliin vuonna 834. Hänet sijoitettiin ankaraan eristykseen henkivartiokaartin vankilaan, missä hän joutui virumaan seitsemän vuotta. Raskaissa oloissa hänen selkänsä köyristyi ja hän menetti näkönsä lähes kokonaan. Kuultuaan oppilaittensa Teodoroksen ja Teofaneksen kestäneen urheasti herjaukset ja kidutukset Mikael iloitsi ja oli ylpeä hengellisistä lapsistaan. Heidän kasvoihinsa oli poltinmerkillä painettu herjausruno, mistä johtuu heidän lisänimensä ”Merkitty”.

Keisari Teofiloksen kuoleman jälkeen hänen leskensä Teodora ja poikansa Mikael III (842–867) lopettivat vainot vuonna 842. Ikonien kunnioittamisen tähden vangitut vapautettiin ja karkotetut kutsuttiin kotiin. Paljon kärsineet tunnustajat tulivat nyt yleisen ihailun kohteeksi. Mikael haluttiin yleisesti nimittää uudeksi patriarkaksi, mutta hän luopui ehdokkuudesta ystävänsä ja oppilaansa Methodioksen hyväksi (14.6.), joka oli myös joutunut kärsimään maanpakoa ja kidutuksia. Methodios teki Mikaelista synkelloksen ja nimitti hänet autioituneen ja pahoin vaurioituneen konstantinopolilaisen Khoran luostarin (nykyisin museona) igumeniksi. Hänen ympärilleen kerääntyi pian lähes sata munkkia.

Saavutettuaan 85 vuoden iän pyhä Mikael sai Jumalalta ilmestyksen lähestyvästä kuolemastaan. Hän piti munkeilleen viimeisen opetuspuheensa ja lähetti tervehdyksensä hurskaalle keisarille ja tämän äidille. Sitten hän vietti viimeiset päivänsä keljassaan rukoillen ja käyden hengellisiä keskusteluja patriarkka Methodioksen kanssa. Hän nukkui Herrassa tammikuun 4. päivänä vuonna 846. Hänen muistopäiväkseen valittiin kuitenkin hänen viimeisen sairautensa alkamispäivä, joulukuun 18. Pyhä Methodios haudattiin Khoran luostariin ikonien kunnioituksen vuoksi kärsineen patriarkka Germanoksen (715–730) viereen. Pyhältä Mikaelilta on säilynyt useita kirjoituksia, muun muassa pyhän Johannes Damaskolaisen elämäkerta.