Pyhittäjä Markus Askeetti

Filokalian ensimmäisessä osassa on kolme laajaa Markus Askeetin kirjoitusta, jotka ovat merkittäviä niin teologisena kuin askeettisenakin opetuksena: Hengellisestä laista, Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista ja Kirje munkki Nikolaokselle. Kuka kirjoittaja oli ja milloin hän eli, siitä ei kuitenkaan ole varmuutta. Arviot hänen elinajastaan vaihtelevat 300-luvun ja 500-luvun välillä. Nykytutkijat arvelevat, että hän oli sama mies, joka mainitaan Ankaran lähellä sijainneen luostarin igumeniksi 500-luvulla. Tämä Markus lähti myöhemmin pois luostarista ja vetäytyi erakoksi. Kuollessaan hän oli lähes satavuotias.

Oppilaittensa ja muiden hengellisten lastensa pyynnöstä pyhittäjä Markus kirjoitti tutkielmia hengellisestä elämästä. Ne ovat niin suurenmoisia, että Bysantissa kehkeytyi suorastaan sananparsi: ”Myy kaikki ja osta Markus!” (Käsinkirjoitetut kirjat olivat hyvin kalliita.) Pyhittäjä Markuksen kirjoitukset vaikuttivat käänteentekevästi muun muassa pyhän Simeon Uuden Teologin (12.3.) elämään.

Teoksissaan Markus pyrkii kumoamaan harhaoppisten messaliaanien opetukset. He olivat sitä mieltä, että kun joku on kerran saanut Hengen kasteen, hänen ei enää tarvitse osallistua sakramentteihin eikä kirkon elämään, vaan hänelle riittää pelkkä rukoileminen. Pyhä Markus selittää, että koko hengellinen elämä kaikkineen on kasteessa jo saamamme armon aktivointia. Teoksessaan Kasteesta hän kirjoittaa: ”Kristus, täydellinen Jumala, on antanut kastetulle täydellisen armon Hengessä. Emme itse voi lisätä siihen mitään, mutta se kehittyy ja ilmenee meissä siinä määrin kuin toteutamme käskyt.”

Adamin lankeemus on saattanut koko ihmisluonnon luonnonvastaiseen tilaan ja suistanut sen sielulliseen ja ruumiilliseen kuolemaan. Mutta Kristus Uutena Adamina uudisti sen kastevedessä ja asetti ihmisen Kirkon paratiisiin kuin uuteen Eedeniin. Siitä lähtien ihminen on vapaa toimimaan käskyjen mukaan ja toteuttamaan hyveitä päämääränään kohdata Kristus ”sydämensä sisimmässä, kätketyssä ja puhtaassa paikassa”. Näin Pyhän Hengen armo on vapaasti annettu meille kasteestamme lähtien, mutta se jää nupulleen, jollemme käskyjä noudattamalla sytytä sitä kukkaloistoon. Armo johdattaa meidät vähitellen Pyhän Hengen hedelmien tietoiseen maistamiseen.

Kasteessa suotava armon lahja ei suinkaan syökse ihmisiä passiivisuuteen. Päinvastoin se merkitsee pyhittäjä Markuksen mukaan lakkaamattoman taistelun alkua. On taisteltava piileviä himollisia taipumuksia ja demonista alkuperää olevia ajatuksia vastaan. Tämä hengellinen taistelu on juuri sitä, mitä kutsumme katumukseksi (metanoia), ja sitä käydään aina elämän loppuun saakka. Kaikkien kristittyjen on väkisin pakotettava itseään pysymään katumuksen polulla aina kuolemaan asti. Siten näytämme Kristukselle, että olemme päättäväisesti hylänneet esi-isältämme perimämme taipumuksen pahaan. ”Kaikki käskyt sisältyvät tähän yhteen käskyyn: katukaa”, Markus Askeetti sanoo ja lisää: ”Jumala on salatusti käskyissään. Jotka Häntä etsivät, löytävät Hänet sikäli kuin niitä täyttävät.”¹

Kun ihminen tällä tavoin käy taistelua Kristuksen puolesta uudistetun vapauden hengellisen lain mukaisesti, hänen on jatkuvasti pysyttävä lähellä Häntä pitämällä aina Jumala mielessään ja tarjoamalla Hänelle ensihedelminä kaikki ajatuksensa sitä mukaa kuin ne syntyvät mielessämme. Siten torjumme rukouksen armolla ”kolmen pahuuden jättiläisen” eli tietämättömyyden, velttouden ja unohduksen hyökkäykset. ”Kun Jumalan muistaminen valtaa sinut, moninkertaista rukouksesi, niin että silloinkin kun sinä et muista Jumalaa, Jumala muistaa sinut”,² pyhä kilvoittelija suosittelee. Kun kolkutamme kärsivällisesti ja keskittyneesti rukouksella sydämen salaisen pyhäkön ovea, Kristus, Ylimmäinen pappi, avaa sen lopulta, ottaa vastaan uhrimme ja kuluttaa sen Pyhän Hengen tulessa. Niin kasteessa saamamme armo pääsee ikuisesti säteilemään kaikessa loistossaan.