Pyhittäjä Makedonios Onkalokilvoittelija

Pyhä Makedonios syntyi vuoden 330 tienoilla. Hän oli kouluja käymätön syyrialainen maalaismies, joka rakasti suuresti Jumalaa. Noin 20 vuoden ikäisenä hän jätti maailman ja nousi kilvoittelemaan Antiokian itäpuolisille vuorille. Hän ei asettunut minnekään eikä rakentanut itselleen vakituista keljaa vaan kilvoitteli avoimen taivaan alla ja kierteli vuorilla. Näin hän saattoi pysytellä yksinäisyydessä ja paeta ihmisjoukkoja, jotka yrittivät löytää hänet saadakseen häneltä siunauksen. Pyhä Makedonios kilvoitteli 45 vuotta ilman majaa tai telttaa. Koska hän viipyi usein maakuopissa, häntä alettiin kutsua syyrialaisella sanalla gubba, joka tarkoittaa onkaloa.

Neljänkymmenen vuoden ajan Makedonios käytti ravinnokseen ainoastaan vedessä liotettuja ohranjyviä. Vuosikausia piispa Teodoretoksen äiti toimitti jyvät hänelle. Kun tämä hurskas nainen sairastui harjoitettuaan kovaa askeesia, Makedonios tuli katsomaan häntä ja vaati häntä syömään leipää selittäen, että hän oli itsekin edellisenä päivänä tuntenut heikentyvänsä ja päättänyt nauttia leipää vahvistuksekseen, jottei joutuisi selittämään kuolemansa syytä Kristuksen tuomioistuimen edessä.

Kerran eräs upseeri lähti vuorille metsästämään. Nähdessään erakon hän laskeutui satulastaan ja kysyi mitä tämä teki vuorilla. ”Sitä samaa kuin sinäkin”, Makedonios vastasi, ”Minä pyydystän Jumalaani. Halajan saada Hänet kiinni ja ikävöin Hänen näkemistään, enkä aio lopettaa tätä metsästystä.”

Eräs paimen kierteli vuorilla hyisen kylmänä talviyönä etsimässä lampaitaan. Keskellä lumipyryä hän näki nuotion. Sen äärellä oli Makedonios, jonka rinnalla seisoi kaksi valkopukuista olentoa lisäten puita nuotioon. Näin Jumalan enkelit pitivät huolta enkelielämää harjoittavasta pyhästä kilvoittelijasta.

Kun Antiokian piispa Flavianos (381–404) kuuli Makedonioksen hyveistä ja kilvoituksista, hän päätti vihkiä pyhän kilvoittelijan papiksi. Piispa sai erakon tulemaan alas vuorilta lähettämällä hänelle viestin, että kirkko oli joutunut häpeään eräiden rikkomusten takia, joista syytettiin Makedoniosta. Antiokiassa piispa vei erakon alttariin kesken liturgian ja liitti hänet pappien joukkoon. Autuas Makedonios ei osannut kreikkaa eikä ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ennen kuin joku selitti sen hänelle palveluksen jälkeen. Makedonios järkyttyi niin, että kiukunpuuskassa lähti ajamaan takaa piispaa sauvallaan huitoen, mutta ei saanut tätä kiinni, koska oli jo voimiltaan heikko. Makedonios rauhoittui vasta, kun hänelle selitettiin, ettei hänen tarvinnut jättää vuorten hiljaisuutta, vaikka olikin nyt pappi.

Viikon kuluttua Flavianos lähetti taas Makedoniokselle sanan pyytäen tätä tulemaan liturgiaan. Makedonios kysyi: ”Eikö hän jo tyydy? Haluaako hän taas vihkiä minut papiksi?” Vasta kun hänelle selitettiin, ettei ketään vihitä kahdesti, hän suostui tulemaan. Näin vilpitön ja yksinkertainen oli hänen mielenlaatunsa.

Vuonna 387 Antiokian asukkaat alkoivat mellakoida uusien veronkorotusten takia. Keisaria ja hänen puolisoaan esittäneet patsaat kaadettiin, ja keisari lähetti kaupunkiin sotilaita, joiden tehtävänä oli surmata kaikki mellakoitsijat. Silloin pyhä Makedonios tuli alas vuorilta muiden erakkojen kanssa ja meni puhumaan keisarin lähettiläille. Tulkin välityksellä hän käski heitä sanomaan keisarille, että tämäkin oli vain ihminen, samaa luontoa kuin nuo kapinoineet, ja että Jumalan kuvia ei saisi surmata vaskesta tehtyjen ihmisen kuvien tähden: patsaita oli helppo tehdä lisää, mutta surmattuihin ihmisiin ei keisarikaan saisi elämää. Pyhän Hengen innoittamat viisaat sanat käänsivät kaupungin kohtalon. Keisari heltyi ja antoi antiokialaisille anteeksi.

Pyhä Makedonios sai armon tehdä ihmeitä rukouksillaan. Erään ylimyksen vaimo oli joutunut ennennäkemättömän mässäilynhimon valtaan. Vaikka hän söi 30 kananpoikaa päivässä, hän ei saanut himoaan tyydytettyä vaan vaati yhä lisää. Jotkut pitivät tätä ruumiillisena sairautena, toiset demonien aikaansaannoksena. Hänen sukulaisensa hakivat paikalle Makedonioksen, joka rukoili ja siunasi ristinmerkillä vettä, jonka antoi naiselle juotavaksi. Nainen vapautui himostaan, niin että sen jälkeen hänelle riitti päivittäiseksi ravinnoksi yksi ainoa kananpojan palanen.

Eräs toinen nainen puolestaan ei kyennyt syömään tai juomaan mitään ja oli heikentynyt niin, ettei enää tuntenut omaa kotiväkeään. Makedonios rukoili ja siunasi kylmää vettä ja aikoi antaa sen naiselle juotavaksi. Paikalla olleet lääkärit pysäyttivät hänet sanoen, että kylmä vesi olisi naiselle haitaksi. Talon isäntä ajoi lääkärit pois ja antoi itse juoman vaimolleen, joka piristyi välittömästi ja alkoi toipua.

Noin 65 vuoden ikäisenä Makedonios suostui asettumaan omaan keljaan. Silti hän tapasi vielä kierrellä ja viipyi välillä toisilta kilvoittelijoilta tyhjilleen jääneissä keljoissa.

Seitsemänkymmentä vuotta kilvoiteltuaan pyhä Makedonios nukkui pois 90 vuoden ikäisenä vuoden 420 tienoilla. Hänen hautajaisiinsa kokoontui suuri joukko kansaa, joka kantoi hänet Pyhien marttyyrien kirkkoon ja hautasi hänet pyhien kilvoittelijoiden Afrahatin ja Teodosioksen rinnalle. Pyhän Makedonioksen elämäkerran kirjoitti piispa Teodoretos, jonka syntymä oli tapahtunut pyhän Makedonioksen rukoiltua hänen pitkään lapsettomuudesta kärsineiden vanhempiensa puolesta.