Pyhittäjä Longin Korjažemkalainen

Pyhittäjä Longin kilvoitteli pyhittäjä Paavali Obnoralaisen luostarissa (10.1.) 1500-luvun alussa. Hän tuli luostariin nuorena, toimitti erilaisia kuuliaisuustehtäviä ja hankki vuosien myötä munkkielämässä niin suuren kokemuksen, että häntä pidettiin arvostettuna vanhuksena. Läheisessä pyhittäjä Kornilin luostarissa hänellä oli samanmielinen hengellinen ystävä munkki Simon. Molemmissa luostareissa oli suuri veljestö ja elämä sen vuoksi levotonta. Myös kasvava arvostus ja ihailu kiusasivat näitä kahta nöyrämielistä munkkia, ja he päättivät yhdessä siirtyä kilvoittelemaan yksinäiseen paikkaan, jossa he minkään häiritsemättä saisivat omistautua palvelemaan Jumalaa. Vuonna 1535 tai 1537 he lähtivät vesitse ensin Solvytšegodskiin, jossa he viipyivät jonkin aikaa Pyhien Boriksen ja Glebin luostarissa. Sieltä he jatkoivat matkaa jalkaisin Vytšegdajoen vasenta rantaa aina Korjažemkajoen suulle asti.¹ Sen rannalle tiheään metsään he rakensivat keljan ja rukoushuoneen.

Autettuaan Longinin erakkoelämän alkuun pyhittäjä Simon (24.11.) vetäytyi noin 60 kilometrin päähän Soigajoelle, jossa hänen ympärilleen muodostui pieni luostariyhteisö. Longin jatkoi kilvoittelua yksin. Hän antautui mietiskelemään jumalallisia asioita ja vietti yöt ja päivät rukouksessa. Pian hänen kilvoituselämänsä maine kantautui ympäristöön ja hänen luokseen hakeutui oppilaita, jotka halusivat liittyä hänen seuraansa. Longinin vastustelu vain lisäsi heidän intoaan. He pyysivät häntä rakennuttamaan ahtaaksi käyneen rukoushuoneen tilalle kirkon ja perustamaan yhteiselämäluostarin. Rohkenematta vastustaa Jumalan tahtoa Longin lopulta taipui heidän pyyntöihinsä, ja niin sai alkunsa pieni Korjažemkan Pyhän Nikolaoksen luostari. Longin itse oli sen ensimmäinen igumeni. Hän nukkui pois muutaman vuoden kuluttua luostarin perustamisesta helmikuun 10. päivänä 1540. Kuolemansa jälkeenkin hän huolehti luostarista ja paikallisista uskovista tekemällä heidän hyväkseen monia ihmeitä.