Pyhittäjä Joosef Samakos Kreetalainen
Pyhittäjä Joosef syntyi Kreetalla Keramonin kylässä 1400-luvun puolivälissä perheensä ainoana lapsena. Hän sai opetusta munkkivanhukselta, joka asui pienessä Pyhän Johannes Teologin luostarissa nykyisen Iraklionin (Herakleion) lähellä. Vanhukseltaan Joosef oppi Jumalalle mieluisan elämäntavan. Lukiessaan päivittäin jumalanpalvelustekstejä hän ymmärsi, kuinka väliaikaista ja pettävää elämä on. Niinpä hän alkoi kilvoitella saavuttaakseen iankaikkiset ja katoamattomat hyvyydet. Ansiotyökseen hän kopioi kirjoja.
Kun Joosefin vanhemmat kuolivat, hän jakoi heidän koko omaisuutensa köyhille ja jatkoi elämäänsä vanhuksensa kuuliaisuusveljenä. Kun vanhus näki Joosefin jatkuvasti edistyvän kilvoituksissa, hän vihki tämän ensin munkiksi ja lähetti sitten piispan luo papiksi vihkimistä varten. Niin Joosef saattoi korvata jo iäkkään vanhuksensa heidän pienen luostarinsa pappina.
Pian vanhuskin kuoli ja jätti luostarin isä Joosefin haltuun. Joosef teki pyhiinvaellusmatkan Pyhälle maalle ja Siinain luostariin, jolle vanhus oli jättänyt osan omaisuudestaan.
Isä Joosef tuli erityisesti tunnetuksi suuresta anteliaisuudestaan. Joskus hän jäi itse kokonaan ilman ruokaa annettuaan viimeisenkin leipäpalansa köyhälle. Hän vieraili ahkerasti sairaiden ja vankilassa olevien luona. Joskus kun hänellä ei ollut millä auttaa, hän saattoi ottaa jopa lainaa.
Kerran pyhän Johannes Teologin juhlana isä Joosefilla ei ollut edes kirkkoleipää pyhän ehtoollisen toimittamiseen. Luottavaisena hän sanoi avustajalleen: ”Jumala kyllä huolehtii.” Parin minuutin kuluttua hän viittasi tämän luokseen ja näytti uhripöydällä pinon kauniita suuria prosforoita.
Elettyään yli 70 vuoden ikään pyhittäjä sairastui vähän ja antoi rauhallisesti sielunsa Jumalan haltuun tammikuun 22. päivänä 1511. Hänet haudattiin luostarinsa kirkkoon lattian alle.
Joidenkin vuosien kuluttua hauta avattiin ja pyhän ruumis löytyi maatumattomana ja tuoksuvana. Reliikit siirrettiin puisessa arkussa kirkon sisälle ja monet saivat apua rukoillessaan niiden äärellä. Kun osmanit valtasivat Kreetan vuonna 1669, pyhän Joosefin sukulaiset siirsivät hänen reliikkinsä Venetsian alaisuudessa olleelle Zakynthoksen saarelle elokuun 29. päivänä. Sielläkin Herra on kunnioittanut niitä antamalla niiden äärellä tapahtua ihmeitä. Ruumis on tähän päivään asti säilynyt kokonaisena ja maatumattomana.