Pyhittäjä Johannes Tunnustaja, Puhtaiden luostarin johtaja
Pyhittäjä Johannes syntyi Irenopoliksessa vuonna 771. Hänen vanhempansa Teodoros ja Gregoria olivat hurskaita kristittyjä ja kasvattivat pojastaan Jumalaa rakastavan lapsen. Johanneksen rakkaus Jumalaa kohtaan kasvoi niin voimakkaaksi, että hän halusi lähteä luostariin ollessaan vain yhdeksän vuoden ikäinen. Pian hänestä tulikin yhteisluostarin asukas ja hänet vihittiin munkiksi.
Luostarissa nuori Johannes oli kuuliainen hengelliselle isälleen, joka oli ikonienkunnioittaja. Hengellisen ohjaajansa mukana hän pääsi osallistumaan Nikeassa järjestettyyn seitsemänteen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen vuonna 787. Synodiin kokoontui yhteensä 350 piispaa, jotka tekivät päätöksillään lopun ensimmäisestä kuvainraastajien harhaopin aallosta. Kokouksen jälkeen Johannes ja hänen hengellinen isänsä menivät yhdessä Konstantinopoliin.
Konstantinopolissa Johanneksen hengellinen isä nimitettiin pääkaupungissa sijaitsevan Dalmatoksen luostarin johtajaksi. Luostarin oli vuonna 382 perustanut syyrialainen pyhittäjä Isaakios (30.5.), ja sillä oli tunnustettu erityisasema ortodoksisuuden linnakkeena. Dalmatoksen luostarin igumenin tehtävä olikin toimia Konstantinopolin muiden luostarien valvojana.
Kun Johannes saavutti kolmenkymmenen vuoden iän, hänet vihittiin munkiksi ja papiksi. Vuonna 805 hänet lähetettiin igumeniksi Vähän-Aasian Bityniaan. Hän sai vastuulleen Olymposvuorella sijaitsevan luostarin, jonka kreikkalainen nimi monê ton katharôn tarkoittaa ”Puhtaiden luostaria”.
Luostarissa Johannes ohjasi hengellistä laumaansa apostolisella otteella, viisaasti ja Jumalaa miellyttäen. Hänen alaisuudessaan olevat munkit mieltyivät hengelliseen paimeneensa. Noin kymmenen vuotta kului rauhallisesti. Vuonna 813 keisarinistuimelle nousi kuitenkin Leo V Armenialainen. Uusi keisari oli ikonoklasti ja alkoi vainota ortodokseja. Juuri ennen vainon puhkeamista Jumala varoitti Johannesta tulevista vaikeuksista. Johannes kokosi munkkinsa yhteen kehottaakseen heitä pysymään lujina. ”Olkaa tarkkaavaisia ja valppaita, ettei teistä tulisi paholaisen uhreja ettekä kieltäisi pyhien ikonien kunnioitusta”, Johannes sanoi munkeilleen ja jatkoi sitten jumalallisen tiedon valaisemana, ”sillä te ette näe minua enää tässä elämässä.”
Johanneksen puhuessa munkeilleen keisarin sotilasjoukko oli jo lähtenyt liikkeelle. Sotilaat hyökkäsivät useisiin luostareihin, ja lopulta he saapuivat myös Puhtaiden luostariin. Syntyneessä sekasorrossa munkit pyrkivät pelastamaan luostarin omaisuudesta sen mitä voivat ja pakenivat hajaantuen eri tahoille. Sotilaat hajottivat ja sotkivat luostarin paikkoja.
Johannes vangittiin ja tuotiin kahleissa Konstantinopoliin, jossa hänet vietiin alastomana keisari Leon eteen. Nähdessään keisarin Johannes alkoi heti nuhdella häntä kovin sanoin kutsuen keisaria jumalattomaksi ja roistomaiseksi mieheksi. Keisari raivostui ja määräsi Johanneksen ruoskittavaksi.
Rangaistuksen jälkeen Johannes joutui kolmeksi kuukaudeksi arestiin oman luostarinsa sivuluostariin (metokhion). Sitten hänet karkotettiin Lampen alueella sijaitsevaan Pentadaktilonin linnakkeeseen, jossa hänen jalkoihinsa sidottiin rautakahleet. Hänet heitettiin vankityrmään, jossa hän joutui virumaan 18 kuukautta. Vankeutensa jälkeen pyhä Johannes tuotiin jälleen Konstantinopoliin keisari Leon kuulusteltavaksi.
Kärsimyksistä huolimatta Johanneksen kanta pyhien ikonien kunnioittamiseen ei ollut muuttunut. Tämän vuoksi keisari Leo siirsi Johanneksen tapauksen ikonoklastisen patriarkka Teodotos I Kassiteraksen käsiteltäväksi. Teodotos kidutti Johannesta pitkän aikaa pitämällä tätä nälässä ja ilman vettä. Jumalan avulla hän kuitenkin pysyi hengissä. Koska mitkään vaikeudet eivät saaneet Johannesta murtumaan, hänet päätettiin lähettää Kriotauroksen linnakkeeseen. Siellä Johannesta pidettiin vangittuna ahtaassa ja valottomassa tyrmässä kahden vuoden ajan. Näissä koettelemuksissa hän laihtui langanlaihaksi. Koko ajan tunnustaja pysyi kuitenkin kiitollisena Jumalalle ja ylisti Häntä. Johannes piti myös yhteyttä toisiin ikonienkunnioittajiin ja kirjoitti muun muassa pyhittäjä Teodoros Studionilaiselle (11.11.).
Vuonna 820 Leo V:n kuoleman jälkeen hallitsijanistuimelle nousi Mikael II. Uusi keisari vapautti kaikki Leon vangitsemat ja salli hänen karkottamiensa ihmisten palata maanpaosta. Koska uusi keisarikin oli ikonoklasti, vapautetut eivät kuitenkaan saaneet palata pääkaupunkiin. Vapautettujen joukossa ollut Johannes matkusti Bityniaan.
Vuonna 829 keisari Mikael II kuoli, jolloin hänen poikansa Teofilos nousi hallitsijaksi. Teofilos palautti ikonoklasmin valtakuntaan Konstantinopolin patriarkkojen tuella. Häntä tuki ensin harhaoppinen patriarkka Antonios I Kassymatas ja tämän kuoleman jälkeen Johannes VII Grammatikos, joka valittiin patriarkaksi vuoden 836 tienoilla.
Patriarkka Johannes Grammatikoksen aikakaudella Bitynian Khalkedonissa oleskellut Johannes pidätettiin jälleen. Hänet karkotettiin Marmaran merellä sijaitsevalle Afusian saarelle. Uudessa karkotuspaikassaan hän kohtasi toisia ikonienkunnioittajia, jotka olivat myös joutuneet karkotetuiksi. Johannes eli saarella kahden ja puolen vuoden ajan. Kolme päivää ennen kuolemaansa hän sai Jumalalta näyn, jossa hän sai tietää kuolinhetkensä. Pyhittäjä Johannes Tunnustaja antoi sielunsa Jumalan käsiin 830-luvun loppupuolella.