Pyhittäjä Job (Joosua) Hanhisaarelainen (Anzerilainen)

Pyhittäjä Job syntyi Moskovassa vuonna 1635. Hänen maallikkonimensä oli Johannes. Hän palveli pappina eräässä kaupungin kirkoista ja eli hyvin askeettisesti. Hän paastosi ankarasti, noudatti munkkien rukoussääntöä ja valvoi öitään rukoillen polvillaan: ”Herra, armahda minua! Säästä minua, Herra.” Hänellä oli hämmästyttävän suuri rakkaus ihmisiin. Aina ja kaikkialla hän etsi tilaisuutta tehdäkseen lähimmäisilleen hyvää. Hän auttoi puutteenalaisia, huolehti sorretuista ja vahvisti hengellisesti heikkoja. Hänen talonsa oli aina avoinna köyhille. Jos hän itse sattui huomaamattaan loukkaamaan jotakuta, hän katui heti ja pyysi anteeksi.

Hyvän papin maine kantautui tsaari Pietari I:n tietoon. Isä Johannes kutsuttiin palvelemaan hovin kirkkoon ja hänestä tuli tsaarin rippi-isä. Käyttäen hyväkseen vaikutusvaltaansa hovissa hän yritti olla entistäkin hyödyllisempi köyhille. Hän vieraili vankiloissa puhumassa Jumalan sanaa ja lunasti velkavankeuteen joutuneita vapaiksi. Vuosien myötä hän omistautui yhä enemmän hengelliselle mietiskelylle ja poistui kotoaan vain toimittamaan jumalanpalveluksia. Samalla hän jatkoi hyväntekeväisyyttä uskottujen ihmisten välityksellä.

Vuonna 1701 isä Johannes jouti panettelijoiden uhriksi. Nämä vakuuttivat tsaarille, että Johannes oli kuullut etukäteen eräiden ihmisten pahoista aikeista mutta ei rippi-isänä ollut paljastanut niitä esivallalle. Johannes karkotettiin pohjoiseen Solovetskin luostariin, jossa hänet tsaarin käskystä vihittiin munkiksi nimellä Job. Nöyrästi hän toimitti saamansa tehtävät luostarin keittiössä ja trapesassa ja hankki vastaansanomattomalla kuuliaisuudella ja ankaralla paastolla ja kilvoittelulla veljestön kunnioituksen. Paholainen yritti houkutella Jobin poikkeamaan pelastukseen johtavalta tieltä ja ilmestyi hänelle kuuluisan lääkärin hahmossa kehottaen häntä säälimään terveyttään. ”Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa”, vastasi Job tyynesti kiusaajalle ja Paholaisen ilmestys katosi. Monien koetusten jälkeen Job vapautettiin veljestön yksimielisellä päätöksellä kuuliaisuustehtävistä ja hän sai tilaisuuden eristäytyä keljansa hiljaisuuteen.

Kun tsaari Pietari I kuuli Jobin pyhästä elämästä, hän vakuuttui tämän syyttömyydestä ja halusi hänet jälleen rippi-isäkseen Moskovaan. Job kuitenkin kieltäytyi lähtemästä Solovetskista. Yhä suurempaa hiljaisuutta kaivaten hän vetäytyi vuonna 1702 Pyhän Kolminaisuuden skiittaan Hanhisaarelle (Anzerin saarelle), jossa hänet pian nimitettiin skiitan johtajaksi. Skiitan veljestön lukumäärä nousi nopeasti kolmeenkymmeneen.

Muistaen Herran sanat ”Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan” (Luuk. 12:48) Job näki paljon vaivaa uudessa asemassaan. Hän opetti kaikille nöyrää kuuliaisuutta Jumalaa ja esimiehiä kohtaan pitäen sitä ensimmäisenä pelastuksen tielle johtavana hyveenä. Häntä liikutti erityisesti Kristuksen nöyryys viimeisellä aterialla, kun Hän pesi opetuslastensa jalat. Job palveli lähimmäisiään, vieraili sairaiden luona ja pesi heidän haavojaan. Koskaan hän ei lyönyt laimin kirkon jumalanpalveluksia eikä omaa rukoussääntöään.

Vuonna 1710 Job vihkiytyi suuren skeeman munkiksi saaden nimen Joosua. Hän vetäytyi usein yksinäisyyteen ja vieraili erakkojen luona keskustelemassa hengellisistä asioista. Kerran yöllä rukouksen aikana Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä ilmestyi hänelle yhdessä skiitan perustajan pyhittäjä Jeleazar Hanhisaarelaisen (13.1.) kanssa. Jumalanäiti sanoi, että Hanhisaarella oleva mäki tulisi vastedes olemaan nimeltään Golgata ja että sinne rakennettaisiin Kristuksen ristiinnaulitsemiselle omistettu kirkko ja perustettaisiin skiitta. Jumalanäiti lupasi itse vierailla mäellä ja auttaa Jobia. Pian tämän ihmeellisen ilmestyksen jälkeen Job luopui Pyhän Kolminaisuuden skiitan johtajuudesta ja siirtyi Golgatanmäelle oppilaidensa skeemamunkki Matteuksen ja munkki Makarin kanssa. Vuonna 1715 he rakennuttivat sinne Kristuksen ristiinnaulitsemisen kirkon. Pyhittäjä Job teki paljon työtä uuden skiitan hyväksi. Hän kokosi sinne veljestön, johon kuului 20 munkkia. Pyhän elämänsä tähden hän sai osakseen erilaisia ilmestyksiä. Hänen hartaan rukouksensa jälkeen Jumalanäiti ilmestyi hänelle toistamiseen osoittaen Golgatanmäeltä paikan kaivoa varten.

Jumala ilmoitti Jobille ennalta hänen kuolinhetkensä. Omistettuaan koko elämänsä Jumalalle ja lähimmäisilleen hän valmistautui lähtöönsä surren sitä, että oli tehnyt liian vähän sellaista mikä oli Jumalalle mieluista. Kuolinvuoteellaan hän rukoili ja ikään kuin keskusteli hengessään jonkun kanssa. Hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän huudahti: ”Kiitetty on isiemme Jumala. Siksi en enää pelkää vaan lähden iloiten tästä maailmasta.” Ihmeellinen valo valaisi huoneen, joka tulvahti täyteen hyvää tuoksua, ja jostain kuultiin psalmiveisuun ääntä. Pyhittäjä Job antoi sielunsa Herralle ortodoksisuuden sunnuntaina maaliskuun 6. päivänä vuonna 1720 aamulla ennen auringonnousua. Hän oli kuollessaan 85-vuotias.

Kansa kunnioitti pyhittäjä Jobia pyhänä jo kauan ennen hänen virallista kanonisointiaan vuonna 2000. Hänen rakennuttamastaan skiitasta Golgatanmäellä Hanhisaarella (Anzerin saarella) tuli neuvostovallan aikana 1920–30-luvuilla pelätty kidutuspaikka, jossa kuoli lukemattomia vankeja.