Pyhittäjä Iisak Erakko Kiovan luolaluostarista

Pyhittäjä Iisak eli Kiovan luolaluostarin alkuaikoina 1000-luvulla. Ennen luostariin tuloaan hän oli varakas kauppias Pihkovan seudulla. Päätettyään omistautua munkkielämään hän jakoi omaisuutensa tarvitseville ja meni Kiovaan pyhittäjä Antonin luo anomaan munkkivihkimystä. Antoni täytti hänen toiveensa, ja Iisak alkoi kilvoitella ankarasti. Jonkin ajan kuluttua hän sulkeutui ahtaaseen luolaan ja rukoili siellä Jumalaa kyyneliä vuodattaen. Joka toinen päivä hän söi yhden kirkkoleivän, jonka pyhittäjä Antoni ojensi hänelle pikkuruisesta ikkunaluukusta. Hän ei koskaan asettunut makuulle vaan torkkui istuallaan. Yöt hän vietti tehden maahankumarruksia ja veisaten psalmeja.

Kerran Iisakin levähtäessä jakkarallaan ja kynttilän jo sammuttua luolassa leimahti kirkas valo. Sisään astui kaksi nuorukaista, joiden kasvot loistivat kirkkaina. He sanovat: ”Iisak, me olemme enkeleitä ja tulimme ilmoittamaan, että pian Kristus tulee luoksesi. Kumarra häntä.” Iisak ei ymmärtänyt varoa Paholaisen juonta; hän ei siunannut itseään ristinmerkillä eikä pitänyt itseään arvottomana tällaiseen, vaan kumarsi Paholaisen aikaansaannosta ikään kuin Kristusta. Pirut alkoivat kirkua riemusta huutaen: ”Nyt olet meidän vallassamme, Iisak!” Hetkessä kelja oli täynnä pahoja henkiä. Ne tarttuivat Iisakia kädestä, pakottivat hänet tanssimaan ja laukkaamaan kanssaan tuntikausia pitäen häntä pilkkanaan ja lopulta jättivät hänet makaamaan puolikuolleena. Aamulla pyhittäjä Antoni tuli tavan mukaan tuomaan kirkkoleipää Iisakille. Kun tämä ei vastannut hänen koputukseensa, hän arveli Iisakin sielun siirtyneen taivaaseen ja kutsui munkit avaamaan luolan. Vasta kannettuaan Iisakin ulos luolasta munkit huomasivat hänen vielä elävän ja ymmärsivät hänen joutuneen Paholaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Iisak oli kaksi vuotta vuoteenomana niin sielullisesti kuin ruumiillisestikin halvaantuneena. Kolmantena vuotena hän alkoi vähän puhua, ja kuin pieni lapsi hän opetteli uudelleen kävelemään ja syömään itse. Toivuttuaan kokonaan hän alkoi kilvoitella luostarin kuuliaisuustöissä keittäjän apulaisena pitäen sitä keljaan sulkeutumista turvallisempana tienä. Lopulta hän sai kuuliaisuutensa tähden osakseen koko veljestön kunnioituksen. Mutta Iisak pakeni ihmiskunniaa tekeytymällä houkaksi. Hän asettui jälleen asumaan entiseen luolaansa. Hän teki monia hämmästyttäviä ihmeitä ja sai vallan pahojen henkien yli. Ne yrittivät pelotella häntä lukemattomin eri tavoin, mutta katosivat heti, kun hän vain teki ristinmerkin niitä kohti. Kun luolaluostarin kilvoittelija pyhä Nikita (31.1.) joutui pahojen henkien petoksen uhriksi, Iisak yhdessä luostarin muiden pyhien isien kanssa paransi hänet rukouksella.

Parantumisensa jälkeen pyhittäjä Iisak kilvoitteli kunniantuntoisesti vielä parikymmentä vuotta. Kahdeksan päivää ennen kuolemaansa hän sairastui. Munkit kantoivat hänet luolasta luostariin, jossa hän antoi henkensä Jumalalle vuoden 1090 tienoilla.