Pyhittäjä Gerasim Boldinolainen
Pyhittäjä Gerasim, maallikkonimeltään Grigori, syntyi Perejaslavl Zalesskissa vuonna 1490. Daniel Perejaslavlilaisen (7.4.) pyhä elämä veti hänen sieluaan puoleensa. 13-vuotiaana poikana hän meni pyhittäjä Danielin luo ja kyyneliä vuodattaen pyysi päästä Goritsin luostariin. Pyhittäjä Daniel otti hänet kuuliaisuusveljeksi. Ennen pitkää hän vihki Grigorin munkiksi ja antoi hänelle nimen Gerasim. Nuori munkki kilvoitteli innokkaasti paastoten ja rukoillen. Hän auttoi pyhittäjä Danielia tämän perustaman uuden luostarin rakentamisessa ja palveli nöyrästi sen köyhää veljestöä harjoittamalla oppimaansa suutarin ammattia. Sana hänen askeettisesta elämästään kantautui Moskovaan asti. Yhdessä ohjaajansa kanssa hänet kutsuttiin pääkaupunkiin, jossa hän tapasi tsaarin.
Kilvoiteltuaan pyhittäjä Danielin ohjauksessa 26 vuotta Gerasim vetäytyi hänen siunauksellaan erakkoelämään Dorogobužin kaupungin lähelle Smolenskin alueella. Metsässä oli käärmeitä ja petoja. Siellä majaili myös joukko maantierosvoja, jotka hyökkäsivät monesti hänen kimppuunsa yrittäen saada hänet lähtemään tiehensä. Gerasim kesti kuitenkin kaiken kärsivällisesti ja rukoili loukkaajiensa puolesta. Ruokansa hän sai ohikulkijoilta. He jättivät leipää pieneen koriin, jonka Gerasim ripusti puunoksaan tien varrelle. Joskus toiset köyhät ehättivät tyhjentämään korin ennen Gerasimia, mistä hän vain kiitti Jumalaa. Myöhemmin korppi ilmaantui korin vartijaksi ja karkotti raakkuen ja nokkien niin ihmiset kuin eläimet, jotka yrittivät kajota siihen jätettyihin leipiin. Gerasim eli metsään rakentamassaan kojussa kuin taivaan lintu huolehtimatta itse mistään maallisesta.
Jumalan johdatuksesta Gerasim siirtyi Boldinon mäelle. Paikalliset asukkaat suhtautuivat häneen nurjasti ja olisivat hukuttaneet hänet järveen, mutta pelkäsivät joutuvansa vastuuseen. Lopulta he panettelivat häntä käskynhaltijalle ja lahjoivat tämän karkottamaan Gerasimin. Käskynhaltija oli jo aikeissa panettaa Gerasimin vankilaan irtolaisena, kun hänen luokseen tuli tsaarin lähetti Moskovasta. Tämä kumarsi Gerasimille kunnioittavasti ja pyysi siunausta, sillä hän muisti nähneensä tämän pyhittäjä Danielin kanssa tsaarin luona. Käskynhaltija pelästyi, pyysi heti anteeksi Gerasimilta ja lupasi vastedes suojella häntä hyökkäyksiltä. Hän jopa antoi Gerasimille lahjoituksen luostarin rakentamista varten.
Tästä lähtien Gerasim alkoi ottaa luokseen munkkielämään pyrkiviä ja hänen ympärilleen muodostui veljestö. Vuonna 1530 luostariin rakennettiin kirkko Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi. Boldinon luostarin lisäksi pyhittäjä Gerasim perusti vuonna 1553 Vjazmaan rosvojoukkioiden hallitsemalle alueelle Johannes Kastajan luostarin ja asetti sen johtajaksi oppilaansa Simeonin. Brjanskin metsään Žizdra-joen varrelle hän perusti kolmannen luostarin, joka pyhitettiin Neitsyt Marian temppeliinkäynnille. Sen johtajana oli hänen oppilaansa Pietari. Yhdeksän vuotta ennen kuolemaansa Gerasim perusti vielä neljännen Jumalanäidin syntymälle pyhitetyn luostarin Dorogobužin lähelle. Ensimmäisessä Boldinon luostarissa veljestön määrä nousi 140:een.
Kuolemansa edellä pyhittäjä Gerasim kutsui luokseen perustamiensa luostareiden igumenit ja munkit, kertoi heille elämästään ja antoi viimeiset ohjeensa. Hän nukkui pois 65-vuotiaana toukokuun 1. päivänä 1554. Vologdan piispa pyhä Antoni, joka oli itsekin Gerasimin oppilas, kirjoitti hänen elämäkertansa.