Pyhittäjä Filip Rabanglainen

Pyhittäjä Filip aloitti kilvoittelunsa Pohjois-Venäjällä Glušitsan luostarissa jo sen perustajan Dionisin (1.6.) aikana. Vähän Dionisin kuoleman jälkeen hän lähti luostarista etsimään hiljaisuutta ja asettui Rabang- ja Suhonajoen rannalle luonnonkauniille paikalle keskelle vuosisataista männikköä. Rakentamassaan keljassa hän aloitti kaipaamansa yksinäisen ja hiljaisen kilvoittelun. Sattumalta lähimpien kylien asukkaat löysivät hänet ja alkoivat käydä hänen luonaan kuullakseen hengellistä opetusta. Pian hänen ympärilleen muodostui pieni veljestö, joka pyysi häntä rakentamaan kirkon ja luostarin. Filip piti heidän pyyntöään Jumalan kaitselmuksen työnä ja matkusti Rostoviin arkkipiispa Jefremin luo pyytämään siunausta luostarin perustamiselle. Esipaimen antoi mielellään siunauksen pyhittäjä Dionisin oppilaalle ja asetti tämän uuden luostarin igumeniksi. Veljestön johtajana Filip kaksinkertaisti kilvoituksensa. Hän oli ankara itseään kohtaan mutta lempeä toisille. Johdettuaan luostariaan kymmenen vuotta hän nukkui rauhassa kuolonuneen vuonna 1457.