Pyhittäjä Fantinos Ihmeidentekijä

Pyhittäjä Fantinos syntyi Italian Calabriassa vuonna 901 hurskaaseen, arvostettuun perheeseen. Hän harjoitti lapsesta alkaen pyhien kirjoitusten mietiskelyä, pyrki ikuisia hyvyyksiä kohti eikä piitannut ikäistensä lasten huvituksista. Sen nähdessään hänen vanhempansa veivät hänet jo kahdeksanvuotiaana Elias Luolassakilvoittelijan kasvatettavaksi. Askeetti havaitsi heti, millainen tulevaisuus lapsella oli, ja antoi parhaiden munkkiensa huolehtia pojan hengellisestä kasvatuksesta. Lapsella oli vanhuksen viisaus, joten Elias vihki hänet viiden vuoden kuluttua munkiksi. Hän antoi pojalle kokin työlään kuuliaisuustehtävän, mutta seistessään uunin liekkien edessä Fantinos ajatteli syntisille valmistettua ikuista tulta ja saavutti katumuksen armon. Hän söi vain joka toinen tai kolmas päivä tai vieläkin harvemmin. Karkottaen mielihyvän tarpeen sielustaan Fantinos edistyi kaikissa hyveissä, ja hänen puhdistetusta sydämestään tuli hedelmällinen maaperä Pyhän Hengen runsaille hedelmille.

Kun pyhittäjä Elias antoi sielunsa Jumalan käsiin, Fantinos oli ollut 20 vuotta luostarissa ja saanut riittävästi kokemusta voidakseen antautua erakkoelämään. Hän asettui autioon paikkaan Calabrian Mercurionvuoren lähelle ja vietti monia vuosia ankaran askeettista elämää puolialastomana syöden vain kasveja. Demonit kiusasivat häntä julmasti ja ilmestyivät hänelle toisinaan hänen itkevien vanhempiensa hahmossa, jotka yrittivät vetää hänet takaisin maailmaan, tai joskus villieläinten muodossa. Fantinos selviytyi näistä koettelemuksista eläväksitekevän ristin ja pitkien öisten valvomisten avulla. Kun hän oli viettänyt siellä 18 vuotta, hänen vanhempansa saivat selville hänen olinpaikkansa. Liikuttavan jälleennäkemisen lopuksi hän suostutteli perheensä menemään luostariin. Hänen äitinsä ja sisarensa menivät nunnaluostariin, ja Fantinos vihki isänsä ja kaksi veljeään, Luukkaan ja Kosmaksen, munkeiksi ja ohjasi heitä kaidalla tiellä kohti Jumalan valtakuntaa. Pian noista autioista vuorista tuli kilvoittelukeskus, jossa miehet ja naiset viettivät enkelielämää Fantinoksen ohjauksessa. Hän oli kaikille heille isä, lain tulkitsija ja evankeliumin hyveiden elävä esikuva.

Koska vastuu monista sieluista ei jättänyt Fantinokselle tilaisuutta keskittyä täydellisesti Jumalaan ja edistyä kilvoituksessaan, hän luovutti pääluostarin veljensä Luukkaan alaisuuteen ja asetti muita munkkeja toisten yhteisöjen johtoon vetäytyäkseen salaa toiseen paikkaan. Siellä paikalliset asukkaat kuitenkin luulivat häntä vakoojaksi, sitoivat hänet ja heittivät hänet pimeään maanalaiseen tyrmään syöpäläisten kiusattavaksi ilman muonaa. Jumalan armosta Fantinos onnistui olemaan piittaamatta kärsimyksistä ja jopa iloitsi niistä. Kun hänen syyttäjänsä käsittivät erehdyksensä, he vapauttivat hänet ja lankesivat maahan hänen jalkojensa juureen pyytäen anteeksi.

Sitten Fantinos asettui hiljaiseen paikkaan, jossa oli runsaasti vettä ja kasvillisuutta, mutta vierailijat häiritsivät häntä, joten hän päätti mennä taas luostariinsa. Fantinos palasi yhteisöelämään luopumatta kuitenkaan askeettisista harjoitteistaan: hän söi raakoja vihanneksia, nukkui kovalla alustalla ja kulki puolialastomana. Kuuliaisuustehtävänä hänellä oli kirjoitusten kopioiminen. Fantinos vietti päivänsä ja yönsä lakkaamattomassa rukouksessa ja psalmilaulussa. Hän saavutti autuaan himottomuuden eikä koskaan saanut kyllikseen jumalallisesta nektarista, jota hänen sisimmässään tulvi. Fantinos sai vallan karkottaa demoneja ja parantaa kaikenlaisia ruumiin ja sielun sairauksia ja heikkouksia. Hän hallitsi villieläimiä ja hankki ihmeidensä kautta luostarin tarpeet.

Eräänä päivänä tullessaan aamupalveluksesta Fantinos joutui hurmostilaan ja jäi seisomaan kädet ja silmät taivasta kohden kohotettuina ehtoopalvelukseen asti. Kun hänen oppilaansa kysyivät, mitä hänen mielessään oli liikkunut, hän vastasi kyynelehtien: ”Sitä ei voi sanoin kuvailla.” Hän riensi ulos luostarista ja piiloutui 20 päiväksi vuorille syömättä ja juomatta. Siellä hän vietti neljä vuotta tukka ja parta ajeltuina syöden vain villiyrttejä. Teeskennellen munkkien ja muiden ihmisten edessä mieletöntä hän ennusti valtakunnan tulevan hävityksen muslimien hyökkäyksessä, joka tapahtuisi kristittyjen elämäntavan rappeutumisen takia. Eräänä päivänä hän palasi luostariin ja kertoi veljille pyhittäjä Neilos Kalabrialaisen (26.9.) saapumisesta, jonka kilvoittelua hän oli ohjannut ja jota hän piti suuressa arvossa. Kun Fantinos kertoi hänelle, kuinka kaksi enkeliä oli vienyt hänet katsomaan ikuisen rangaistuksen ja ikuisen onnen paikkoja, Neilos moitti munkkeja siitä, että he olivat pitäneet mielettömänä miestä, joka oli kohonnut kolmanteen taivaaseen niin kuin apostoli Paavali.

Paljon myöhemmin enkeli ilmestyi Fantinokselle hänen yöllisen rukouksensa aikana ja käski hänen lähteä Tessalonikaan opettamaan monille sieluille hyveiden harjoittamista. Hän kehotti veljiä käyttämään hyvin sen ajan, jonka Jumala on antanut katumusta varten, ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti kahden oppilaansa Vitaliksen ja Nikeforoksen kanssa Kreikkaan. Merimatkalla hän muutti suolaisen veden juomavedeksi merimiehille. He kävivät Korintossa ja Ateenassa, missä monet ihmiset tulivat kuuntelemaan näitä pyhiä miehiä. Fantinos sairastui vakavasti, mutta hän sanoi kuolevansa vasta Tessalonikassa. Hän opetti vielä muissakin paikoissa ennen kuin saapui Tessalonikaan, missä monet ihmiset tulivat hakemaan häneltä siunausta tai parantumista.

Eräänä päivänä Fantinos kiiruhti Pyhän Anysian kirkkoon ja löysi sieltä kaksi Athoksen munkkia, kunnianarvoisen vanhuksen ja eunukin, jotka olivat matkalla Ateenaan. Hän kumarsi syvään heidän edessään ja pyysi siunausta, mutta munkit eivät lainkaan pysähtyneet. Kun Fantinokselta kysyttiin, miksi hän olisi halunnut munkeilta siunauksen, Fantinos ilmoitti, että toinen vieraista oli lavran perustaja suuri Athanasios (pyhittäjä Athanasios Athoslainen, 5.7.) ja toinen Paavali Kseropotamoksen luostarista; he loistivat Pyhällä vuorella kahtena suurena valona. Athoksen munkkien palattua Tessalonikaan heidät esiteltiin pyhittäjä Fantinokselle, jonka ihmeistä he olivat jo kuulleet, ja he hämmentyivät huomatessaan, että hän oli se munkki, jonka he olivat torjuneet.

Pyhittäjä Fantinos Ihmeidentekijä pelasti ennaltatietämisellään Tessalonikan kaupungin bulgaarien hyökkäykseltä. Viivyttyään kahdeksan vuotta Tessalonikassa hän nukkui pois rauhassa 73 vuoden ikäisenä 14.11.974.