Pyhittäjä Elisa Sumalainen, Karjalan pyhä
Pyhittäjä Elisa (Jelisei) kilvoitteli Solovetskin luostarissa 1400−1500-luvulla. Mahdollisesti hän tuli luostariin jo sen perustajan pyhittäjä Zosiman (17.4.) aikana. Hänen elämästään tiedetään vain yksi kuolemaa edeltänyt tapaus. Igumenin määräyksestä Elisa oli kolmen muun munkin kanssa Vygjoella kalastamassa. Siellä hän äkkiä tunsi kuoleman lähestyvän ja alkoi surra, ettei häntä ollut vihitty enkelielämän suureen skeemaan, johon tuolloin vielä vihittiin kaikki munkit.
Paikalla ei ollut pappismunkkia, joten myötätuntoiset veljet päättivät viedä hänet veneellä Vygjokea pitkin noin 60 kilometrin päähän Sumaan, jossa oli luostarin edustusto ja siellä pappismunkki. Nopeasti virtaava ja koskinen joki oli vaarallinen purjehdittavaksi. Munkkien rohkeus alkoi pettää matkalla, mutta sairas Elisa rohkaisi heitä ja vakuutti: ”Älkää pelätkö, pyhittäjäisämme Zosima on täällä meidän kanssamme.” Merelle päästyään munkit vaihtoivat venettä ja värväsivät miehiä ohjaamaan sitä.
Yöllä heidän ollessaan keskellä Sumanlahtea puhkesi kova myrsky, joka katkaisi maston, repi purjeen ja vei airot soutajien käsistä. Kaikki olivat epätoivoissaan ja palkatut merimiehet napisivat munkeille. Vain sairas Elisa pysyi rauhallisena ja vakuutti: ”Älkää pelätkö, veljet. Näen, että isämme Zosima on kanssamme veneessä ja auttaa meitä.” Pian tuuli tyyntyikin ja aallokko asettui. Munkkien vene rantautui Sumaan. Suureksi järkytyksekseen munkit kuitenkin totesivat Elisan elottomaksi. He huusivat avukseen pyhittäjä Zosimaa, jolloin vainaja virkosi. Hänet vietiin Solovetskin luostarin edustuston kirkkoon ja vihittiin suuren skeeman munkiksi, minkä jälkeen hän osallistui pyhään ehtoolliseen. Ylistettyään Jumalaa ja hyvästeltyään kaikki paikalla olijat hän antoi henkensä rauhassa Herralle. Hänet haudattiin Pyhän Nikolaoksen kirkon alttaripäätyyn.
Vuosien saatossa Elisan muisto painui unohduksiin. Runsaan sadan vuoden kuluttua hänen kuolemastaan hänen arkkunsa nousi maan pinnalle. Pyhittäjä Elisa alkoi ilmestyä ihmisille ja hänen haudallaan tapahtui ihmeellisiä parantumisia. 1660-luvun lopulla haudalle rakennettiin pieni tsasouna. Paikalliset asukkaat pitivät tapanaan käydä kumartamassa pyhittäjän reliikkejä aina liturgian jälkeen.