Pyhittäjä Dosifeja, Kitajevon luostarin erakko

Pyhittäjä ja erakko Dosifeja (Darja Tjapkina) syntyi vuonna 1721 Rjazanin alueella rikkaan tilanomistajan tyttärenä. Kahden vuoden ikäisenä hän pääsi vanhempiensa mukana vierailulle Moskovaan Herran taivaaseenastumisen luostariin, missä Darjan isoäiti oli nunnana. Tämän pyynnöstä vanhemmat jättivät hänet luostariin kasvatettavaksi. Kun hän yhdeksän vuoden ikäisenä palasi vanhempiensa kotiin, hän oli hengeltään täysi nunna. Hän noudatti tarkkaan paastoja, pidättäytyi keskiviikkoisin ja perjantaisin kokonaan ruoasta, nukkui paljaalla laudalla sekä kutsui huoneeseensa köyhiä ja kestitsi ja palveli heitä parhaansa mukaan. Tämä ei miellyttänyt vanhempia, jotka halusivat mahdollisimman nopeasti antaa hänet avioliittoon. Viidentoista vuoden ikäisenä Darja karkasi kotoaan. Hän hankki itselleen talonpojan vaatteet ja meni Sergein Pyhän Kolminaisuuden luostariin, missä hän sanoi olevansa karannut talonpoika Dosifei. Koska hän oli kookas ja kasvonpiirteiltään miehekäs, häntä uskottiin ja hän sai jäädä toistaiseksi luostariin kuuliaisuustöihin.

Kolmen vuoden kuluttua Darjan äiti ja vanhempi sisar tulivat pyhiinvaellusmatkalle lavraan. Darja oli kirkossa sammuttamassa kynttilöitä, kun hän huomasi omaistensa tarkkailevan itseään. Hän piiloutui nopeasti kirkkokansan joukkoon, lähti salaa lavrasta ja meni Kiovaan. Koska passitonta talonpoikaa ei siellä haluttu ottaa luostariin, hän päätti elää erakkona. Hän kaivoi itselleen luolan lähelle Kitajevon luostaria ja alkoi kilvoitella. Ruoaksi hän käytti pelkkää leipää ja vettä, joita eräs munkki toi hänelle. Suuren paaston aikana hän söi vain sammalta ja raakoja juuria. Ankara kilvoittelu muutti hänen kasvonpiirteensä karuiksi ja tuntemattomiksi.

Kilvoittelija tuli pian kuuluisaksi Kiovassa. Vuonna 1744 hänen luonaan vieraili itse keisarinna Elisabet (1741-1761), jonka toivomuksesta Dosifei vihittiin viitankantajaksi keisarinnan läsnä ollessa. Kansanihmisille Dosifei antoi viisaita neuvoja ja keskusteli heidän kanssaan pienestä ikkuna-aukosta. Hänen luonaan vierailevien joukossa oli myös hänen oma sisarensa, joka kertoi perheensä kohtalosta ja rakkaan sisarensa katoamisesta. Vanhus ei näyttänyt hänelle kasvojaan ja neuvoi häntä olemaan etsimättä omaisiaan, jotka ovat piiloutuneet Jumalan tähden.

Kun erakkolaisuus kiellettiin Venäjällä, Dosifei asettui Kiovan luolaluostariin, missä hän asui kosteassa maanalaisessa keljassa ja paransi sairaita. Neljän vuoden aikana hänen luonaan kävi niin paljon ihmisiä, että hän uupui ja sairastui. Metropoliitan siunauksella hän muutti Kitajevon luostariin. Dosifein läheisin oppilas oli munkki Feofan, jolle tämä antoi siunauksen käydä Moldaviassa ohjaajavanhus Paisi Velitškovskin (15.11.) luona. Myöhemmin hän lähetti isä Feofanin Solovetskin luostariin, jossa tämä otti käyttöön vanhat Venäjällä unohduksiin painuneet luostarisäännöt. Ne koskevat sisäistä rukousta, vanhusten antamaa ohjausta ja ajatusten kertomista.

Vähän ennen vanhus Dosifein kuolemaa hänen luonaan kävi nuori luostarielämän etsijä Prohor Mošnin, tuleva pyhittäjäisä Serafim Sarovilainen (2.1.). Erakko näki hänen hengellisen mielenlaatunsa ja sanoi hänelle: “Jumalan lapsi, mene Sarovin luostariin ja pysy siellä. Se paikka koituu sinulle pelastukseksi, ja Jumalan avulla päätät siellä maallisen vaelluksesi. Yritä oppia lakkaamatta muistamaan Jumalaa ja kutsumaan avuksi Hänen nimeään rukoillen: ’Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.’ Olkoon tuo rukous lakkaamatta huulillasi. Siten löydät rauhan ja saavutat sielun ja ruumiin puhtauden. Pyhä Henki asettuu sinuun ja saat viettää elämäsi hurskaana ja puhtaana.”

Vuonna 1776 tuntiessaan kuolemansa lähestyvän vanhus Dosifei kävi hiljaa maahan kumartaen pyytämässä anteeksi luostarin jokaiselta veljeltä. Aamulla hänet löydettiin keljastaan kuolleena rukoukseen polvistuneena. Kädessään hänellä oli lappu, johon oli kirjoitettu: “Ruumiini on valmistettu hautausta varten. Pyydän teitä, veljet, olemaan koskematta siihen.” Hänen salaisuutensa paljastui vasta, kun hänen sisarensa tuli toistamiseen Kiovaan ja tunnisti muotokuvasta kadonneen sisarensa. Ukrainan ortodoksinen kirkko kanonisoi pyhittäjä Dosifejan vuonna 1999.