Pyhittäjä Avrami Rostovilainen

Pyhittäjä Avrami lähti nuorena vanhempiensa kodista ja astui kilvoittelutielle. Perimätiedon mukaan hän vihkiytyi munkiksi Valamon luostarissa, mutta siirtyi sieltä Jumalan erityisestä ilmoituksesta Rostoviin, missä oli vielä paljon pakanoita. Avrami pyrki innokkaasti levittämään oikeaa uskoa. Hänen keljansa lähellä oli epäjumalanpalveluspaikka, jossa pakanat palvoivat kivistä epäjumalaa nimeltä Veles. Tämä murehdutti Avramin Jumalaa rakastavaa sielua, ja oman heikkoutensa tuntien hän rukoili Herraa hävittämään pahan hengen työt.

Kerran istuessaan murheissaan ja neuvottomana epäjumalan lähellä Avrami tapasi hurskaan vanhuksen, joka tiedusteli syytä hänen murheeseensa. ”Rukoilen Herraa Jumalaa antamaan minulle voiman hajottaa epäjumala, mutta en saa vastausta rukoukseeni”, Avrami vastasi. Vanhus neuvoi häntä menemään itään Pyhälle maalle, etsimään Johannes Teologin talon ja rukoilemaan siellä hänen ikoninsa edessä. Avrami tuli murheelliseksi, että hänen täytyy mennä niin kauas, mutta vanhus rohkaisi häntä sanoen: ”Herra tekee tiesi lyhyeksi.” Autuas Avrami täyttyi Pyhällä Hengellä, ja pyydettyään vanhukselta siunauksen hän lähti matkaan. Kuljettuaan nelisen kilometriä hän tapasi kunnioitusta herättävän harmaapartaisen vanhuksen, jolla oli kädessään ristipäinen sauva. Avrami kumarsi vanhukselle, joka tiedusteli, minne hän oli matkalla. ”Olen menossa etsimään Johannes Teologin taloa”, Avrami vastasi. ”Ota sauvani, mene ja iske sillä epäjumala Velesiä lausuen: Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä Johannes Teologi käskee sinun hajota”, vanhus neuvoi ja katosi näkyvistä. Autuas Avrami ymmärsi tavanneensa itsensä Johannes Teologin. Pelon ja ilon valtaamana hän palasi takaisin ja löi sauvalla epäjumalaa hajottaen sen tomuksi.

Paikalle, jossa oli tavannut vanhuksen, Avrami rakennutti kirkon apostoli Johannes Teologin kunniaksi, ja sinne missä epäjumala oli ollut, hän perusti Jumalan ilmestymiselle (Teofanialle) pyhitetyn luostarin. Lyhyessä ajassa hän johdatti epäuskoiset Kristuksen luo: kaikki pienimmästä suurimpaan tulivat kasteelle ja alkoivat käydä kirkossa ylistämässä Jumalaa. Avramin vaikutus oli suuri varsinkin lapsiin. Hän opetti heille lukutaitoa ja Jumalan käskyjä, kastoi heitä ja vihki myöhemmin monia heistä munkeiksi. Kun Rostovin piispa näki, miten luostari kasvoi ja kukoisti, hän korotti Avramin arkkimandriitan arvoon.

Avramin elämä oli jokapäiväistä rukouskilvoitusta ja työtä veljestön hyväksi. Hän oli kaikille elävä esimerkki nöyryydestä, kuuliaisuudesta, vapaaehtoisesta köyhyydestä, hengellisestä viisaudesta ja rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan. Hänessä selvästi vaikuttava Jumalan armo, luja usko ja lakkaamaton rukous varjelivat häntä Paholaisen juonilta, joita se suunnitteli raivoissaan häntä vastaan muistaen entisen tappionsa epäjumalan tuhoamisen yhteydessä.

Pyhittäjä Avrami nukkui rauhassa kuolonuneen korkean iän saavuttaneena todennäköisesti 1070-luvulla. Hänen pyhäinjäännöksensä löydettiin maatumattomina noin sata vuotta kuoleman jälkeen. Avramia kunnioitetaan Karjalan valistajien joukossa, koska hän aloitti luostarikilvoittelun Laatokalla Valamon luostarissa.