Pyhittäjä Avraami Smolenskilainen

Pyhittäjä Avraami syntyi varakkaaseen perheeseen Smolenskissa 1100-luvun lopulla. Hänen vanhemmillaan oli ennen häntä jo kaksitoista tytärtä, ja Avraami syntyi heille vastauksena heidän rukouksiinsa. Koulussa Avraami osoittautui tiedonjanoiseksi ja lahjakkaaksi, mutta eniten hän rakasti kirkossa lukemista ja laulamista. Jo nuorukaisena hän kaipasi hiljaista yksinäistä elämää ja torjui vanhempiensa ehdotukset avioliitosta. Vanhempiensa kuoltua hän pyhien esimerkkiä seuraten jakoi omaisuutensa kirkoille, luostareille ja köyhille ja alkoi rääsyihin pukeutuneena kulkea kaupungilla pyytäen Jumalaa osoittamaan hänelle pelastuksen tien.

Pian Avraami sai Jumalalta kehotuksen mennä Smolenskin lähellä olevaan Jumalansynnyttäjän luostariin, jossa hän kilvoitteli kuuliaisuudessa, paastoten ja rukoillen. Hän tutki Raamattua, pyhien elämäkertoja ja pyhien isien kirjoituksia löytäen niistä hyviä opetuksia niin itselleen kuin toisille. Hän myös keräsi ja kopioi kirjoja ja ammensi niistä hengellistä rikkautta. Kun hänet vihittiin pappismunkiksi, hän toimitti liturgian joka päivä, ja hänen opetuspuheensa keräsivät sankoin joukoin kuulijoita. Samalla hän piti kiinni luostarikilvoituksistaan ja rakasti köyhyyttä ja nöyryyttä.

Avraamin edistyminen sai sielunvihollisen nousemaan häntä vastaan. Hän joutui kestämään vääryyttä ja niiden panettelua, jotka kadehtivat hänen vaikutustaan kansaan. Lopulta igumenikin nousi häntä vastaan ja kielsi häntä keskustelemasta ihmisten kanssa. Viiden vuoden kuluttua Avraami joutui siirtymään Smolenskiin Ristin ylentämisen luostariin, mutta kansa tuli sinnekin kuulemaan hänen opetuksiaan. Silloin hänen vihamiehensä alkoivat Paholaisen yllytyksestä väittää, että hän julistaa harhaoppia, elää epäpuhtaasti ja peittää ulkonaisella pyhyydellä pimeät tekonsa. Koko kaupunki joutui kuohuksiin ja Avraami kutsuttiin oikeuteen piispa Ignatin ja ruhtinaan eteen. Kuulustelussa hän kumosi kaikki väärät syytökset, mutta siitä huolimatta häntä kiellettiin toimittamasta jumalanpalveluksia ja opettamasta kansaa ja hänet siirrettiin takaisin ensimmäiseen Jumalansynnyttäjän luostariin.

Kaksi hurskasta miestä kävi piispan luona varoittamassa, että Jumala rankaisisi kaupunkia palvelijansa vainoamisesta. Pian alkoivatkin vastoinkäymiset: kuivuus ja kulkutaudit. Papit toimittivat turhaan rukouspalveluksia, mutta mikään ei auttanut. Silloin pappi Lasarus pyysi piispa Ignatia perumaan pyhittäjä Avraamin toimituskiellon, etteivät entistä suuremmat vastoinkäymiset kohtaisi asukkaita. Piispa purki toimituskiellon ja pyysi Avraamilta anteeksi. Heti kun Avraami palasi keljaansa ja alkoi rukoilla, puhkesi rankkasade, joka päätti kuivuuden. Tämä sai kaikki vakuuttumaan Avraamin viattomuudesta ja näkemään Jumalan suosion häntä kohtaan.

Hieman myöhemmin piispa Ignati nimitti Avraamin uuden rakennuttamansa Jumalansynnyttäjän luostarin johtajaksi. Avraamin kunnioitus ja arvostus kasvoivat entisestään. Monet halusivat kilvoitella hänen ohjauksessaan, mutta hän koetteli pyrkijöitä ja otti heitä vastaan harkiten, eikä veljestön määrä koskaan noussut korkeaksi. Kilvoiteltuaan munkkina 50 vuotta pyhittäjä Avraami antoi henkensä rauhassa Herralle ennen vuotta 1224.