Pyhittäjä Arefa Verhoturjelainen

Pyhittäjä Arefa (maallikkonimeltään Afanasi Katargin) syntyi talonpoikaisperheeseen Orjolin läänissä Venäjällä vuonna 1865. Perheessä oli monta lasta. Afanasin vanhemmat sisaret menivät aikanaan Jeletsin nunnaluostariin. 24-vuotiaana Afanasi itse toteutti hartaan toiveensa ja meni kuuliaisuusveljeksi Valamoon. Siellä hänen hengellisenä ohjaajanaan toimi vanhus Joanniki (Tšebotarev), joka sittemmin vihittiin suureen skeemaan nimellä Ilja (Elia). Afanasille annettiin kuuliaisuustehtävä luostarin taloustoimistossa.

Vuonna 1893 Afanasi vihittiin munkiksi. Hän oli tuolloin 28-vuotias ja oli ollut luostarissa vasta neljä ja puoli vuotta. Nimeksi hänelle annettiin Arefa, joka tulee ”hyvettä” merkitsevästä kreikan kielen sanasta arete. Heti vihkimyksen jälkeen Arefan nöyryys ja kuuliaisuus joutuivat koetukselle. Hänet lähetettiin yhdessä skeemapappismunkki Iljan kanssa Uralille Verhoturjen kaupunkiin, jonne Pyhän Nikolaoksen luostariin oli hiukan aiemmin määrätty johtajaksi valamolainen isä Job. Valamolaisen ”vahvistuksen” tehtävänä oli elvyttää rapistuneen luostarin hengellistä elämää. Heti Uralille saapumisen jälkeen Arefa vihittiin munkkidiakoniksi. Hän hoiti vaatimattomia kuuliaisuustehtäviä luostarin kirjastonhoitajana ja kynttilöiden myyjänä. Samalla hän perehtyi niin pyhien isien teoksiin kuin oman aikansa kilvoittelijoiden kirjoituksiin. Käytännön hengellistä ohjausta hän sai skeemamunkki Iljalta, joka oli vetäytynyt hiljaiseen keljaan luostarin ulkopuolelle. Kahden vuoden kuluttua isä Arefa vihittiin pappismunkiksi.

Kun arkkimandriitta Job palasi vuonna 1899 vanhuudenlepoon Valamoon, Verhoturskin luostarin veljestö valitsi uudeksi johtajakseen vaatimattoman, mutta uhrautuvaisen ja hengeltään palavan isä Arefan, joka ei ulkonaisesti mitenkään erottunut veljestön joukosta. Nuori 34-vuotias igumeni hankki kuitenkin esimerkillisellä elämällään nopeasti niin veljestön kuin pyhiinvaeltajienkin arvostuksen. Hän nosti luostarin sisäistä henkeä ja sai aikaan erinomaisen järjestyksen. Hänen aikanaan luostarissa alkoi myös aktiivinen rakentaminen: rakennettiin kivisiä asuinrakennuksia, pyhiinvaeltajien majoitustiloja, talo pyhäkoulua varten sekä useita talousrakennuksia. Luostari ympäröitiin muurilla. Myös luostarin arkisto järjestettiin ja aloitettiin valmistelut luostarin tulevaa 300-vuotisjuhlaa varten, jota oli määrä viettää vuonna 1904.

Pyhittäjä Arefa ei kuitenkaan itse saanut elää tuohon juhlaan asti. Hän nukkui pois sairauden murtamana vuonna 1903 ennustettuaan kuolemansa pari päivää etukäteen. Edeltävänä päivänä hän peseytyi sanoen: ”Teillä on sitten vähemmän työtä kuolemani jälkeen.” Hän pysyi loppuun saakka täysissä tajuissaan, huokaisi: ”Nyt kuolemani tuli”, teki ristinmerkin, asetti kätensä ristiin rinnalleen ja antoi henkensä.

Pyhittäjä Arefaa kunnioitetaan Siperiassa sekä Valamon luostarin pyhien joukossa. Hänen pyhäinjäännöksensä löydettiin vuonna 1994.