Pyhittäjä-äiti Ksenia Roomalainen ja hänen kaksi palvelijatartaan

Pyhä Ksenia oli roomalaisen ylhäisöperheen tytär. Hän syntyi 400-luvulla ja sai kasteessa nimen Eusebia. Kun hän tuli naimaikään, vanhemmat löysivät hänelle sopivan puolison ja alkoivat valmistella häitä. Eusebia tahtoi kuitenkin omistaa koko elämänsä Kristukselle ja tulla Hänen morsiamekseen. Hänellä oli kaksi uskollista palvelijatarta, jotka olivat hänelle kuin sisaria. Hän kertoi heille suunnitelmastaan paeta kotoaan ja ryhtyä viettämään kilvoituselämää. Palvelijattaret tahtoivat seurata nuorta emäntäänsä hänen valitsemallaan tiellä. Yhdessä he alkoivat harjoitella kilvoituselämää jo kotioloissaan, jotta kestäisivät sitä myöhemmin.

Vähän ennen hääpäivää Eusebia ja hänen palvelijattarensa, joista oli tullut hänen hengellisiä sisariaan, pukeutuivat miesten vaatteisiin ja suuntasivat kulkunsa satamaan. Sieltä löytyi Aleksandriaan menevä laiva, johon he nousivat. Eusebia pelkäsi vanhempiensa järjestämiä etsintöjä, ja niin he jatkoivat matkaansa Aleksandriasta Kos-saarelle, jossa arvelivat pysyvänsä paremmin piilossa. Siellä Eusebia vaihtoi nimensä Kseniaksi, joka kreikassa tarkoittaa muukalaista.

Ksenia alkoi pyytää, että niin kuin pyhä ensimmäinen naismarttyyri Tekla sai hengelliseksi ohjaajakseen apostoli Paavalin, Herra lähettäisi hänellekin hengellisen isän. Pian tämän jälkeen Ksenia kohtasi saarella kunnioitusta herättävän munkkivanhuksen, joka sattui vieläpä olemaan nimeltään Paavali. Vanhus oli pienen luostarin igumeni Karian Mylassassa Vähässä-Aasiassa. Hän oli kotimatkalla luostariinsa käytyään pyhiinvaelluksella Jerusalemissa. Paavali otti Ksenian ja hänen seuralaisensa mukaansa Vähään-Aasiaan ja rakennutti heille keljat lähelle omaa luostariaan. Vähitellen heihin liittyi muitakin kilvoituselämää kaipaavia naisia ja syntyi luostari. Ksenia rakennutti sinne kirkon, joka omistettiin ensimmäiselle marttyyrille Stefanokselle.

Kun alueen piispa kuoli, igumeni Paavali valittiin hänen seuraajakseen. Hän vihki Ksenian diakonissaksi, vaikka tämä ei olisikaan tahtonut ottaa päälleen ”pappeuden iestä”.[1] Vihkimyksen jälkeen Ksenia lisäsi kilvoitustaan, niin että demonitkin pelkäsivät häntä. Vaikka hän vietti pyhää elämää, hän pysyi silti nöyränä ja piti itseään suurena syntisenä. Kyyneleet eivät koskaan ehtyneet hänen silmistään rukouksen aikana.

Kun Ksenian vaellus muukalaisena maan päällä läheni loppuaan, hän kokosi sisaristonsa ympärilleen, kiitti heitä, pyysi heiltä anteeksi ja toivoi heidän rukoilevan hänen sielunsa puolesta. Sitten hän vetäytyi kirkkoon, sulki oven ja lankesi polvilleen rukoilemaan. Ksenian entiset palvelijattaret katsoivat avaimenreiästä ja näkivät yhtäkkiä kirkkaan valon laskeutuvan kirkkoon ja samalla koko paikka täyttyi hyvästä tuoksusta. He aukaisivat oven ja löysivät igumeniansa kuolonuneen nukkuneena.

Ksenian kuollessa oli keskipäivä, pilvetön taivas ja kirkas auringonpaiste. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi tähtiseppele, jonka keskellä oli tähdistä muodostunut risti. Sisariston ohjaajavanhus piispa Paavali oli tuolloin eräässä lähikylässä sen kirkon vuosijuhlassa. Nähdessään oudon ilmiön hän ymmärsi heti sen merkitsevän pyhän Ksenian lähtöä tästä elämästä. Yhdessä kyläläisten kanssa hän kiiruhti liturgian päätyttyä suoraan Ksenian luostariin. Hautajaiset seurasivat välittömästi. Ksenian ruumista kuljetettiin juhlallisesti kaupungin halki ja tähtiseppele seurasi mukana. Se katosi vasta, kun hänen ruumiinsa laskettiin hautaan. Hänen haudallaan alkoi heti tapahtua parantumisihmeitä.

Toinen Kseniaa Roomasta seurannut sisar kuoli pian hänen jälkeensä kertomatta mitään Ksenian vaiheista. Piispa Paavali ja luostarin sisaret painostivat jäljelle jäänyttä sisarta paljastamaan heille Ksenian elämänvaiheet. Heidän hämmästyksensä oli suuri, kun he kuulivat nöyrän igumeniansa olleen roomalainen ylhäisönainen. Jonkin ajan kuluttua Herran luo siirtyi myös piispa Paavali kaitsettuaan hengellistä laumaansa Jumalalle otollisella tavalla.