Pyhittäjä-äiti Anna joka tunnettiin nimellä Eufemianos

Pyhä Anna oli hurskaan diakonin tytär. Hän eli Konstantinopolissa ikonienraastajakeisari Konstantinos Kopronymoksen aikana (741–775). Kun Annan vanhemmat kuolivat, hänen isoäitinsä otti huolehtiakseen hänestä ja antoi hänet vaimoksi hurskaalle miehelle. Annan setä oli kunnioitettu askeetti Bitynian Olymposvuorella ja oli joutunut kärsimään pyhien ikonien vuoksi. Hän profetoi Annalle, että tällä tulee olemaan paljon kärsimyksiä. Setä oli käymässä Konstantinopolissa myös silloin, kun Anna odotti toista lastaan. Hän valmisti Annaa siihen, että hänen miehensä tulee kuolemaan ennen lapsen syntymää, niin kuin tapahtuikin. Sedän ennustuksen mukaisesti myös lapset kuolivat pian. Anna suri heitä ja alkoi jakaa omaisuuttaan köyhille. Hän ei kuitenkaan vaipunut epätoivoon, vaan alistui Jumalan tahtoon.

Lastensa kuoleman jälkeen Anna tapasi erään Olymposvuorelta lähtöisin olevan munkin, joka vihki hänet nunnaksi. Sen jälkeen hän pukeutui miehen vaatteisiin ja lähti itsekin Olympokselle. Siellä hän kolkutti ensimmäisen kohtaamaansa luostarin portille ja pyrki sinne munkiksi sanoen nimekseen Eufemianos. Hän sanoi tulleensa katumaan syntejään ja tahtovansa viettää loppuelämänsä rauhassa. Igumeni liikuttui hänen puheistaan ja otti hänet vastaan varoittaen häntä kuitenkin eunukeiden paheena pidetystä röyhkeydestä ja harkitsemattomista puheista. Annasta tuli pian erinomainen kilvoittelija ja esikuva koko veljestölle.

Annan omaisuuden hoitajana toiminut mies etsi häntä vuosikausia. Lopulta hän tapasi munkin, joka oli vihkinyt Annan nunnaksi. Yhdessä he lähtivät etsimään häntä ja löysivätkin hänet pian. Heillä oli valmiina oma luostari ja he pyysivät Annaa siirtymään sinne yhdessä heidän kanssaan, mihin tämä suostuikin.

Tässä luostarissa Anna viipyi jonkin aikaa ja hänen rukoustensa voimasta siellä alkoi tapahtua lukuisia ihmeitä. Sen vuoksi luostariin virtasi paljon kilvoittelijoita, mutta tilanahtaus esti ottamasta kaikkia vastaan. Niinpä luostarin igumeni kääntyi patriarkka Tarasioksen puoleen kertoen munkki Eufemioksen saavutuksista ja tilanpuutteesta luostarissa. Patriarkka luovutti heidän käyttöönsä raunioituneen paikan Prusan kaupungin läheltä. Sinne he rakensivat lyhyessä ajassa uuden tilavan luostarin, jonne myös Anna siirtyi viettääkseen siellä loppuelämänsä. Kun tämä tuli yleiseen tietoon, luostariin saapui joka päivä suuret määrät ihmisiä.

Annaa kohtasi kuitenkin vaikea kiusaus. Yksi munkeista alkoi jatkuvasti syytää häntä vastaan raskaita ja rivoja herjauksia viitaten siihen, että hän oli eunukki. Anna ei kiinnittänyt niihin huomiota ja katsoi niiden ennemminkin tekevän hyvää itselleen. Eräs nainen kuullessaan munkin herjauksia sanoi tälle: ”Varo, veli. Jospa joskus käykin ilmi, ettei hän ole eunukki vaan himoista vapautunut nainen. Joitakin vuosia siten Konstantinopolista katosi eräs nainen, joka oli ensin jakanut omaisuutensa köyhille. Jospa munkki Eufemios onkin tuo nainen, ja sinä saat palkaksesi helvetin tulen tahratessasi puheillasi niiden mielen, jotka sinua kuulevat.” Tämän jälkeen tuo pahansuopa munkki alkoi vaania tilaisuutta tyrkätäkseen Annan kumoon alamäessä nähdäkseen, oliko tämä todella nainen. Hän tekikin sen, mutta ei nähnyt mitään, vaan sai itse halvauksen. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli ennen luostariin tuloaan syyllistynyt murhaan. Viranomaiset hakivat hänet pois luostarista ja hänet hirtettiin.

Tämä tapaus teki Annasta entistäkin tunnetumman. Niinpä hän paetakseen mainettaan otti mukaansa kaksi munkkia ja siirtyi heidän kanssaan Bosporin rannalle. Sieltä he löysivät kirkon, jonka lähellä oli lähde ja pieni puutarha. Kun Anna oli elänyt siellä joitakin vuosia, hänet kutsuttiin joskus vuoden 809 jälkeen Konstantinopoliin, missä hän vietti loppuelämänsä Jumalalle otollisesti parantaen rukouksillaan sairaita ja tehden muita ihmeitä, kunnes siirtyi rauhassa Herran luo vuoden 820 tienoilla.