Pyhittäjä Afanasi Vysotski (Serpuhovilainen)

Pyhittäjä Afanasi, maallikkonimeltään Andrei, oli pyhittäjä Sergei Radonežilaisen (25.9.) oppilas. Hän syntyi papin perheeseen Novgorodin alueella Aunuksen viidenneksessä. Kerran liturgian aikana hän kuuli tutut evankeliumin sanat: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24) Andrei oivalsi, että sanat oli tarkoitettu hänelle kutsuksi luostarielämään. Hän lähti Aunuksesta ja kulki jalkaisin pyhittäjä Sergei Radonežilaisen äskettäin perustamaan erämaaluostariin. Pyhittäjä Sergei otti hänet veljestöön, antoi kuuliaisuustehtävän keittiössä ja vihki hänet koeajan jälkeen munkiksi. Afanasi erottautui veljestön joukosta lukeneisuudellaan. Hän tunsi hyvin Raamatun ja rakasti kirjojen jäljentämistä. Tuohon aikaan ei vielä ollut kirjapainoa, joten luku- ja kirjoitustaitoiset munkit saivat usein jäljentää kirjoja kuuliaisuustehtävänään.

Noihin aikoihin Serpuhovin ruhtinas Vladimir Rohkea (1353-1410) päätti rakennuttaa kaupunkiinsa luostarin. Hän kutsui luokseen pyhittäjä Sergein, joka siunasi ruhtinaan valitseman paikan Narajoen korkealla rantatörmällä ja muurasi omin käsin luostarikirkon peruskiven vuonna 1374. Sijaintinsa johdosta luostari tunnetaan nimellä Vysotski, joka tarkoittaa korkeaa paikkaa. Seuraavaksi ruhtinas pyysi pyhittäjä Sergeitä lähettämään Afanasin igumeniksi uuteen luostariin. Sergeistä oli sääli erota hyveellisestä ja hengellisiin kirjoituksiin perehtyneestä kilvoittelijasta, mutta hän myöntyi ruhtinaan pyyntöön ja päästi Afanasin lähtemään.

Serpuhovin luostarin kirkko ja keljat rakennettiin nopeasti valmiiksi ja luostariin alkoi tulla veljiä. Pyhittäjä Afanasi opetti heitä sekä omalla esimerkillään että saarnoillaan. Hän poimi opetuksia monien kirkkoisien, muun muassa Basileios Suuren ja Iisak Syyrialaisen teoksista. Samalla hän jatkoi rakastamaansa työtä, sielun pelastukseksi koituvien kirjojen jäljentämistä.

Pyhittäjä Afanasi tunsi henkilökohtaisesti Moskovan metropoliitan Kiprianin (16.9.) ja oli hänen kanssaan kirjeenvaihdossa. Kun metropoliitta joutui suuriruhtinas Dimitri Donskoin epäsuosioon ja muutti Moskovasta Kiovaan, Afanasi lähti saattamaan esipaimenta. Hiukan myöhemmin, vuonna 1387, Konstantinopolin patriarkka kutsui metropoliitta Kiprianin luokseen Konstantinopoliin. Jälleen pyhittäjä Afanasi liittyi matkaseurueeseen ja jätti nyt lopullisesti Vysotskin luostarin uskottuaan sen johdon hyveelliselle oppilaalleen ja kaimalleen Afanasi nuoremmalle.

Konstantinopolissa pyhittäjä Afanasi asusti ensin metropoliitta Kiprianin kanssa Johannes Kastajan luostarissa ja sitten Peribleptonin luostarissa. Jommasta kummasta luostarista hän osti itselleen keljan ja asettui sinne pysyvästi. Kun metropoliitta Kiprian palasi Moskovaan ja alkoi taas hoitaa metropoliitan virkaansa, hän yritti suostutella Afanasia muuttamaan takaisin Venäjälle ja ottamaan vastaan jonkin korkean kirkollisen viran. Mutta nöyrä kilvoittelija kieltäytyi päättäväisesti ja vastasi: “Tämä kelja on minulle rakkaampi kuin mitkään kunnianosoitukset.”

Konstantinopolissa pyhittäjä Afanasi jatkoi kirkollisten kirjojen jäljentämistä. Vuonna 1401 hän kopioi omakätisesti kirkkosäännön, joka tunnetaan nimellä Oko tserkovnoje eli Kirkon silmä. Se lähetettiin Venäjälle, missä sitä kopioitiin ja levitettiin edelleen. Oko tserkovnoje edustaa Sabbas Pyhitetyn laatimaa jerusalemilaista kirkkosääntöä, joka 1200-1400-luvulla syrjäytti Venäjällä konstantinopolilaisen Studionin luostarin säännön. Korkeaan ikään ehtineenä pyhittäjä Afanasi siirtyi Herran luo 1400-luvun alkuvuosina.