Pyhät tunnustajat Iorest-Elias ja Sava, Transilvanian metropoliitat

Transilvanian metropoliitta Iorest-Elias syntyi talonpoikaisperheeseen Transilvaniassa 1500–1600-lukujen vaihteessa. Hän meni nuorena Putnan luostariin Moldaviassa ja kilvoitteli siellä esimerkillisenä munkkina ja hyvänä ikonimaalarina. Hyveellisen elämänsä tähden hänet vihittiin pappismunkiksi. Hänen loistavat opetuspuheensa tekivät vaikutuksen niin luostarin veljestöön kuin pyhiinvaeltajiin.

Vuonna 1640 isä Iorest valittiin Moldavian ruhtinas Vasile Lupun suosituksesta Transilvanian metropoliitaksi. Kolmen vuoden ajan hän johti Transilvanian kirkkoa. Hän vihki pappeja ja kirkkoja sekä opetti kansaa ja teki parhaansa varjellakseen ortodokseja lännestä leviävältä Calvinin harhaopilta. Vuonna 1643 metropoliitta Iorest-Elias vangittiin, koska hän vastusti aktiivisesti ortodoksien käännyttämistä kalvinismiin. Yhdeksän kuukauden ajan häntä pahoinpideltiin vankilassa, kunnes hänet lopulta vapautettiin lunnaita vastaan. Pyhä Iorest-Elias joutui pakenemaan Moldaviaan, jossa hänet sittemmin nimitettiin Huşin piispaksi. Palveltuaan hyvin kirkkoa hän antoi henkensä Herralle vuonna 1657 (tai 1678).

Transilvanian metropoliitta Sava (Brankovič) syntyi noin vuonna 1615 perheeseen, joka polveutui keskiaikaisesta serbialaisesta hallitsijasuvusta. Vanhemmat olivat kotoisin Hertzegovinasta, mutta 1500-luvun loppupuolella he olivat paenneet sieltä Transilvaniaan. Poika sai kasteessa nimen Simeon. Hänen syntymänsä jälkeen perhe asettui Belgradin pohjoispuolelle Baanaatin alueelle. Nuori Simeon sai parhaan mahdollisen koulutuksen. Vartuttuaan hän lähti jatkamaan opintojaan ulkomaille. Hän matkusteli Unkarissa, Serbiassa ja Bulgariassa. Opintonsa Simeon kuitenkin vei päätökseen kotimaassaan. Hän sai olla setänsä metropoliitta Longinin opissa Comanan luostarissa Bukarestin eteläpuolella.

Päätettyään opintonsa Simeon palasi takaisin kotiseudulleen. 30-vuotiaana hän solmi avioliiton, ja hänet vihittiin papiksi. Pian hänen vaimonsa kuitenkin kuoli. Nuoren miniänsä kuoleman jälkeen Simeonin äiti Maria vihkiytyi nunnaksi.

Leskeksi jäänyt Simeon toimi pappina kymmenen vuotta. Hän käännytti monia muslimeja kristinuskoon ja sai islamiin kääntyneitä kristittyjä palaamaan takaisin ortodoksisen kirkon helmaan. Hänen hengellinen vaikutuksensa alueella oli niin suuri, että vuonna 1656 papiston ja maallikoiden edustajien muodostama kirkolliskokous valitsi hänet yksimielisesti Alba Iulian ja Transilvanian metropoliitaksi. Hänet vihittiin Valakiassa munkiksi ja pian sen jälkeen piispaksi. Nimekseen hän sai Sava serbien suuren valistajan pyhän Savvan (12.1.) mukaan.

Metropoliitta Savan tehtäväksi tuli puolustaa ortodoksisuutta Transilvaniassa, jossa kalvinistit tekivät voimakkaasti lähetystyötä. Alueen ruhtinaat suosivat kalvinisteja toivoen hyötyvänsä suhteista länteen. Ennen pitkää Sava ajautuikin konfliktiin maallisen vallan kanssa. Hänet karkotettiin piispanistuimeltaan: hän oli vuodet 1660–1662 pakolaisena eikä voinut hoitaa piispallisia tehtäviään.

Palattuaan piispanistuimelleen Sava ei edelleenkään suostunut yhteistyöhön kalvinistien ja paikallisen ruhtinaan kanssa. Sen takia hänen työtään vaikeutettiin kerta toisensa jälkeen, ja hänen laumansa joutui edelleenkin elämään vahvan kalvinistisen käännytyspainostuksen alaisena. Vuonna 1668 Sava matkusti Venäjälle etsien sieltä tukea ja pyrkien vahvistamaan alueen uskonnollisia siteitä Venäjään. Tämä sai ruhtinas Mikaelin ja protestantit aloittamaan suoranaisen vainon häntä vastaan.

Vaikeuksista huolimatta pyhä Sava taisteli väsymättä ortodoksisen uskon puolesta yli kahdenkymmenen vuoden ajan käyttäen kaikkia mahdollisia keinoja laumansa uskon vahvistamiseksi. Hän perusti hiippakuntakeskukseen kirjapainon, joka julkaisi jumalanpalveluskirjoja, oppikirjoja papistolle ja maallikoille sekä katekismuksen. Sava laati kirjoja ja artikkeleita sekä julisti määrätietoisesti ortodoksista uskoa kalvinisteja vastaan. Vuonna 1675 hän kutsui Alba Iuliaan kirkolliskokouksen, joka päätti ryhtyä käyttämään romaniaa liturgisena kielenä slaavin sijaan. Hän yritti myös kohentaa papistonsa hengellistä ja moraalista tilaa.

Todellisena uskontunnustajana pyhä Sava joutui myös kärsimään julistustyönsä tähden. Kalvinisteihin kuulunut Transilvanian ylitarkastaja alkoi esittää vääriä syytöksiä häntä vastaan. Näiden syytösten vuoksi Sava joutui oikeuteen ja hänet heitettiin vankilaan vuonna 1680.

Pyhä Sava virui vankilassa kolme vuotta, joiden aikana häntä kidutettiin ja herjattiin toistuvasti. Vuonna 1683 hänet viimein vapautettiin Valakian ruhtinas Šerbanin myötävaikutuksella. Julmat kidutukset olivat kuitenkin tuhonneet pyhän Savan terveyden niin, että hän menehtyi samana vuonna, huhtikuun 24. päivänä. Romanian kirkko kanonisoi pyhän Savan 21.10.1955. Myös Serbian kirkko kunnioittaa häntä pyhänä.