Pyhät Stefan Miljutin, Serbian kuningas, hänen veljensä Dragutin ja äitinsä Helena

Pyhä Dragutin oli Serbian kuninkaan Stefan Uroš I:n poika. Hänen appensa taivutti hänet riistämään valtaistuimen isältään, joka vetäytyi luostariin luovuttaen hallinnon pojalleen. Dragutin hallitsi Serbiaa vain vähän aikaa 1270- ja 1280-luvuilla, kunnes omantunnon soimaukset ja hänen äitinsä pyhän Helenan paheksunta saivat hänet luovuttamaan vallan nuoremmalle veljelleen Stefanille.

Dragutin asettui perheensä kanssa Bosniaan, missä hän eli hyväntekeväisyyttä harjoittaen. Muutaman avioliittovuoden jälkeen hän ei enää koskenut vaimoonsa vaan piti tätä kuin sisarenaan. Hän kaivoi itselleen haudan ja vietti siellä öitään rukoillen ja syntejään itkien. Dragutin antoi runsaita lahjoituksia kirkoille ja pyhille luostareille, ei vain Serbiassa vaan myös Venäjällä ja Pyhällä maalla. Hänen vaikutuksestaan ja hänen ponnistelujensa tuloksena monet alueen bogomilien harhaopin kannattajat kääntyivät ortodoksisuuteen. Ennen kuolemaansa hän pyysi esirukouksia alueellaan eläviltä piispoilta ja luostarinjohtajilta ja vihkiytyi itse munkiksi saaden nimekseen Feoktist. Hän antoi sielunsa Herralle 2.3.1316.

Pyhä Stefan Uroš II Miljutin hallitsi Serbiaa veljensä jälkeen. Hän soti naapurivaltoja vastaan 20 vuoden ajan ja oli voitollinen taisteluissa, sillä hän rukoili lakkaamatta ja pani kaiken toivonsa Jumalaan. Hän soti muun muassa Bysantin keisaria Mikael VIII Paleologosta vastaan, joka oli solminut liiton Rooman paavin kanssa ja yritti taivuttaa Balkanin kirkot ja Athoksen munkit mukaan uniaattikirkkoon. Valtaistuimelle noustessaan pyhä Stefan lupasi rakennuttaa yhtä monta kirkkoa kuin hänen kuninkuusvuosiaan tulisi olemaan. Niinpä hän rakensi kaikkiaan 42 kirkkoa sekä omaan maahansa että sen rajojen ulkopuolelle Konstantinopoliin, Tessalonikaan, Jerusalemiin, Siinaille ja Athosvuorelle. Lisäksi hän perusti joidenkin kirkkojen yhteyteen sairaaloita köyhille. Joskus tämä rikas ja mahtava kuningas pukeutui köyhäksi mieheksi ja lähti muutamien uskottujen palvelijoiden saattamana yöllä ulos katsomaan, miten köyhät elivät ja mitä he tarvitsivat voidakseen auttaa heitä. Kaikessa rikkaudessaan hän itse eli hyvin vaatimattomasti.

Pyhä Stefan nukkui Herrassa 29.10. vuonna 1320 (1321). Eräiden ennusmerkkien jälkeen hauta avattiin kahden ja puolen vuoden kuluttua, ja siitä löydettiin maatumattomat ja ihmeitä vuodattavat pyhäinjäännökset. Ne sijoitettiin kallisarvoiseen arkkuun ja siirrettiin Sofiaan pyhän Stefanin rakennuttamaan kirkkoon.

Pyhien Dragutinin ja Stefanin äiti Helena oli ranskalaista ylhäisösukua. Hän oli Serbian kuninkaan Stefan Uroš I:n puoliso ja esimerkillinen kristitty. Miehensä kuoleman jälkeen hän omistautui kaikella Jumalalta saamallaan älyllä ja tarmolla hyväntekeväisyyteen. Elämäntavoiltaan ja puheiltaan hän oli ankara ja hillitty mutta sydämeltään lempeä. Hän ei koskaan käännyttänyt nälkäisiä pois auttamatta heitä ja yritti aina helpottaa köyhien osaa. Hän rakennutti kirkkoja ja luostareita, kasvatti alaisissaan Jumalan pelkoa ja teki kaikkensa saadakseen veljellisen rakkauden ja ykseyden vallitsemaan poikiensa välillä.

Pyhä Helena eli hyvin vanhaksi ja vihkiytyi ennen kuolemaansa nunnaksi ottaen nimekseen Elisabet. Ennen kuolemaansa 8.2.1306 hän sanoi pojalleen Dragutinille: ”Älä koskaan unohda, että turhanpäiväinen olemassaolomme täällä alhaalla ei ole elämää vaan kovaa kuolemaa. Tänään olet täällä mutta huomenna et tiedä missä. Tänään olet kuningas, huomenna alamainen; tänään iloitset rikkauksistasi, huomenna olet rutiköyhä; tänään olet yksi tuomareista, huomenna yksi tuomituista.”

Kolme vuotta kuolemansa jälkeen pyhä Helena ilmestyi Raškan piispalle Paavalille, joka löysi hänen pyhäinjäännöksensä täydellisesti säilyneinä ja siirrätti ne Gradacin luostariin, missä niitä on kunnioitettu tähän päivään asti.