Pyhät Rafael, Nikolaos ja Irene

Pyhät Rafael, Nikolaos ja Irene olivat täysin tuntemattomia viidensadan vuoden ajan, eikä heistä ole säilynyt mitään kirjoitettua tietoa heidän elinajaltaan. Kaikki tieto perustuu hämmästyttäviin ilmestyksiin, joissa he ovat itse kertoneet oman tarinansa ja ilmoittaneet hautansa sijainnin. Näitä ilmestyksiä kokivat useat eri ihmiset Thermin kylässä Lesboksen saarella toisistaan riippumatta vuodesta 1959 alkaen.

Thermissä on öljypuita kasvava kukkula, jota kutsuttiin nimellä Karies. Paikalla oli muutamia vanhoja kivenjärkäleitä, joiden arveltiin joskus olleen kirkko, ja ihmiset kävivät silloin tällöin sytyttämässä kynttilöitä niiden vierelle. Joka vuosi kirkkaan viikon eli pääsiäisviikon tiistaina paikalla käytiin toimittamassa liturgia. Kukaan ei tiennyt, mistä tapa oli saanut alkunsa. Kukkulaa kutsuttiin myös nimellä Kalogeros eli “munkki”. Oli olemassa epämääräinen perimätieto, että paikalla oli joskus ollut luostari, jonka munkit turkkilaiset olivat tappaneet. Liikkui myös kertomuksia siitä, että siellä kummitteli. Jotkut olivat nähneet puiden seassa pitkän munkin hahmon.

Vuonna 1959 maanomistaja, jolle paikka kuului, tahtoi rakennuttaa vanhan kirkon raunioille pienen Jumalanäidille omistetun kirkon. Kun rakennusmies alkoi tutkia paikkaa, hän löysi sieltä haudan. Hän otti vainajan luut pois haudasta ja heitti ne puun juurelle. Pian hän kuitenkin tunsi molempien kättensä menettävän tuntoaan, mikä pani hänet arvelemaan, että vainaja oli ollut joku erityinen henkilö. Hän sai kätensä toimimaan vasta tehtyään ristinmerkin. Mies oli ateisti, ja tämä oli hänen ensimmäinen ristinmerkkinsä 27 vuoteen. Hieman myöhemmin hänelle vielä ilmestyi tuntematon, vaikuttavan näköinen munkki kirkon lähellä. Rakennusmies unohti lopullisesti ateisminsa ja alkoi innoissaan kertoa kaikille tästä uudesta Jumalan armon kantajasta. Hänen vaimonsa oli jo aikaisemmin nähnyt näyssä tuon saman munkin hahmon.

Tämän jälkeen pyhä munkki alkoi ilmestyä sekä unessa että valveilla myös maanomistajan vaimolle ja muille kylän hurskaille naisille kuin myös lapsille ja joillekin aikuisille miehille. Toisille hän ilmestyi mitään puhumatta jumalanpalveluspuku tai munkinviitta yllään. Toisille hän taas ilmoitti nimensä olevan Rafael ja sanoi, että oli koittanut aika, jolloin häntä ja hänen seuralaisiaan aletaan kunnioittaa maan päällä. Hän sanoi, että heistä pitää maalata ikoni ja heidän muistoaan tulee viettää pääsiäisen jälkeisenä tiistaina, koska heidät oli tapettu tuolloin. Tästä kyläläiset ymmärsivät, mistä johtui tuo vanha tapa viettää liturgiaa Karieksen kukkulalla juuri tuona päivänä.

Ilmestyksissä munkki ilmoitti myös, että heidän kauttaan tulee tapahtumaan paljon ihmeitä. Eräitä kertoja pyhä Rafael ilmestyi yhdessä Jumalanäidin ja pyhän Paraskevan kanssa ja kertoi yksityiskohtaisesti omasta marttyyrikilvoituksestaan. Näitä ilmestyksiä saivat monet henkilöt. Verratessaan saamiaan tietoja he havaitsivat niiden vastaavan toisiaan yksityiskohtia myöten. Esimerkiksi nimensä hän paljasti samana yönä unessa kahdelle eri henkilölle.

Näiden ilmestysten perusteella pyhän Rafaelin elämä on opittu tuntemaan hämmästyttävän tarkasti. Hän eli niihin aikoihin, jolloin turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin (1453). Hän oli syntyisin Ithaken saarelta ja oli saanut kasteessa nimen Georgios. Nuorena hän sai erittäin hyvän niin kristillisen kuin maallisenkin koulutuksen. Munkkina hänen nimekseen tuli Rafael ja hänet vihittiin papiksi ja korotettiin arkkimandriitan arvoon. Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan lähettiläänä hän vieraili Ranskan läntisimmässä kolkassa, Morlaixin kaupungissa. Tästä hän kertoi ilmestyksessä eräälle oppimattomalle naiselle, joka herättyään kiiruhti kylän opettajan luo toistellen koko ajan kaupungin nimeä, ettei vain unohtaisi sitä. Historiasta saatiin selville, että patriarkka oli todella lähettänyt Konstantinopolin kukistumisen jälkeen lähettiläitä Ranskaan ja juuri Morlaixiin. Tällä matkalla Rafael tutustui diakoni Nikolaokseen, josta tuli hänen oppilaansa ja työtoverinsa. Nikolaos oli syntynyt Vähässä-Aasiassa Median Rhagaissa mutta oli kasvanut Tessalonikassa.

Konstantinopolin kukistumisen jälkeen Rafael ja Nikolaos pakenivat Makedoniaan. Kun turkkilaiset valloittivat Traakian vuonna 1454, he purjehtivat vielä vapaana olleelle Lesbos-saarelle. Siellä he asettuivat Thermiin vanhaan raunioituneeseen Jumalanäidille omistettuun luostariin, ja Rafaelista tuli luostarin igumeni. Suuren viikon (piinaviikko) tiistaina 1463 turkkilaiset, jotka olivat valloittaneet saaren edellisenä vuonna, piirittivät luostarin. He ottivat kiinni igumeni Rafaelin ja alkoivat julmasti kiduttaa häntä. He epäilivät hänen johtavan kreikkalaisten kapinahanketta. Kidutusta kesti viikon. Kirkkaan viikon tiistaina¹ häntä lyötiin ensin nuijalla ja raahattiin sitten parrasta vetäen pitkin maata kukkulan laelta sen juurelle. Siellä hänet hirtettiin puunoksaan, hänen kylkensä lävistettiin keihäällä ja hänen leukansa sahattiin irti. Työmiehen löytämästä luurangosta puuttuikin leukaluu, joka löytyi vasta kun pyhä Rafael ilmestyi ja kertoi missä se oli.

Myös pyhä diakoni Nikolaos ilmestyi ja paljasti useammalle henkilölle paikan, mihin hänet oli haudattu. Hän oli pienikokoinen ja hentorakenteinen. Hän oli kuollut kidutusten aikana sydänkohtaukseen. Heinäkuussa 1960 hänen hautansa löytyi kaivauksissa kesäisen rankkasateen aikana, kuten hän oli ilmestyksessä sanonut.

Vähän ennen pyhän Nikolaoksen haudan löytymistä eräs vanha nainen oli nähnyt unessa mustuneita luita tietyssä paikassa Karieksessa. Heti aamulla kaivauksissa löytyi tuolta paikalta iso saviruukku, jossa oli hiilten seassa puolittain palaneita lapsenluita. Samoihin aikoihin ilmestyksissä alkoi esiintyä kaunis vaaleahiuksinen noin 12-vuotias tyttö. Eri henkilöiden saamista ilmestyksistä kävi ilmi, että hänen nimensä oli Irene.

Irenen elämäntarina osoittautui seuraavanlaiseksi. Hän oli ollut Thermin kyläpäällikön ainoa lapsi. Turkkilaisten hyökätessä alueelle Thermin kyläläiset olivat paenneet luostariin. Siellä Irenen isä vangittiin. Saadakseen hänet tunnustamaan, missä oletetut kreikkalaiset sissit piileskelivät, turkkilaiset leikkasivat irti Irenen molemmat kädet ja panivat hänet suureen saviruukkuun, jonka alle sytytettiin tuli. Näin Irene kärventyi kuoliaaksi. Hänen äitinsä, joka joutui seuraamaan lapsensa kidutusta, kuoli sydänkohtaukseen jo ennen tytärtään. Ruukku, missä oli Irenen palaneita luita, löytyi läheltä Rafaelin ja Nikolaoksen hautaa.

Hautojen läheltä löytyi myös muiden marttyyrikuoleman kärsineiden jäännöksiä. Pyhä Rafael kertoi yhdessä ilmestyksessään, että ne kuuluivat nunnille, jotka olivat asuneet luostarissa noin 150 vuotta ennen heitä. Merirosvot olivat hyökänneet luostariin toukokuun 11. päivänä 1235 ja tappaneet igumenia Olympiaksen ja nunna Eufrosynen.

Paikalta on löydetty myös Kristuksen ikoni ja pyhä lähde. Pyhä Rafael on sanonut, että jossain on myös Jumalanäidin ikoni, mutta sitä ei ole vielä löytynyt. Kylässä uskotaan, että Jumalanäiti paljastaa aikanaan sen tarkan sijaintipaikan, kunhan kristityiltä löytyy kyllin uskoa, kilvoitusta ja rukousta.

Karieksen kukkulalla on nykyisin suuri nunnaluostari, jonka pääkirkossa pyhien Rafaelin, Nikolaoksen ja Irenen reliikkejä säilytetään. Luostari on tänä päivänä jo Kreikan tärkeimpiä pyhiinvaelluspaikkoja. Karies-kukkulan pyhille omistettuja luostareita ja kirkkoja on perustettu ympäri Kreikkaa ja myös muualle maailmaan. Pyhät Rafael, Nikolaos ja Irene tekevät jatkuvasti suuria ihmeitä. Pyhä Rafael on usein ilmestynyt sairaaloissa. Ilmestyksissä hän on sanonut olevansa paras lääkäri ja on toisinaan jopa vaihtanut munkinviittansa lääkärin takkiin. Irene, jota hän puhuttelee lempinimellä Rinula, on monta kertaa ollut hänen kanssaan hänen pienenä sairaanhoitajanaan. Ihmeistä on kirjoitettu jo nelisenkymmentä kirjaa ja niitä julkaistaan jatkuvasti lisää. Jumala on antanut ihmeellisellä tavalla nämä pyhät, jotka olivat tuntemattomia puoli vuosituhatta, Hänen kunniansa todistajiksi epäuskoisessa ajassamme.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.