Pyhät marttyyrit Thyrsos, Leukios ja Kallinikos

Keisari Deciuksen (249–251) aikana Bitynian maaherraksi lähetettiin innokas epäjumalienpalvelija Cumbricius, joka otti tehtäväkseen erityisesti vainota kristinuskon kannattajia. Hän vieraili myös Bitynian Kesareassa, jota erotukseksi muista Kesarea-nimisistä kaupungeista kutsuttiin myös Smyraleiaksi. Kaupungin johtomiehiin kuulunut Leukios närkästyi viattomien kristittyjen verenvuodatuksesta niin, että puuskahti maaherralle: ”Senkin kyltymätön koira, kuinka kauan aiot vuodattaa verta kuin vettä ja pakottaa Kristuksen rauhallisia opetuslapsia kumartamaan jumalina puunkappaleita ja kiviä?” Raivostunut maaherra antoi pidättää Leukioksen ja määräsi hänet ilman sen kummempia tutkimuksia ruoskittavaksi. Tämän jälkeen hänet mestattiin.

Tieto Leukioksen kohtalosta levisi nopeasti ja järkyttyneet kristityt kätkeytyivät vuorille ja luoliin. Ainoastaan Thyrsos-niminen kristitty pyysi rohkeasti maaherralta audienssin yrittääkseen saada hänet vakuuttuneeksi siitä, kuinka häpeällistä järkevien ihmisten on palvoa luontokappaleita ja luonnonvoimia. Cumbricius ei kuitenkaan antautunut keskusteluihin vaan vaati vain ehdotonta kuuliaisuutta keisarin käskyille. Thyrsos luovutettiin ruoskittavaksi ja julmasti kidutettavaksi. Hänen nivelensä murskattiin ja hänen päälleen kaadettiin sulatettua lyijyä. Jumalan armo suojeli kuitenkin Thyrsosta kuin kilpi.

Yöllä itse Kristus vieraili Thyrsoksen vankityrmässä rohkaisemassa häntä. Vankilan ovet avautuivat ja valo johti Thyrsoksen kaupungin piispan piilopaikkaan, jossa hänet kastettiin, sillä hän oli vielä katekumeeni. Näin Thyrsos sai myös vesikasteen ennen verikastetta. Sen jälkeen hän palasi taas vankilaan.

Näihin aikoihin Bitynian Kesareaan saapui tarkastusmatkalla oleva keisarillinen viranomainen Silvanus. Cumbricius tahtoi osoittaa tälle intonsa keisarin käskyjen toteuttamisessa ja luovutti Thyrsoksen hänen käsiinsä. Kun Silvanus vei Thyrsoksen Apollonin temppeliin, Thyrsos alkoi rukoilla, jolloin Apollonin patsas kaatui ja murskaantui. Raivostunut Silvanus määräsi hänet kidutettavaksi laitteeseen, jonka rautakynnet raastoivat hänen ruumistaan. Kaikkien ihmetykseksi Thyrsos säilyi kuitenkin hengissä.

Tämän jälkeen Cumbricius ja Silvanus siirtyivät virkatehtäviensä vuoksi Apamean kaupunkiin ja veivät mukanaan Thyrsoksen, joka ilmoitti heille profeetallisesti, että kumpikin kuolisi pian. Vähän ajan kuluttua Silvanus sai halvauksen ja Cumbricius kuoli kuumetautiin.

Uusi maaherra Baudus alkoi kuulustella Thyrsosta ja antoi heittää hänet nälkäisten leijonien eteen. Pedot eivät kuitenkaan koskeneet häneen vaan nuolivat hänen jalkojaan ja kisailivat rauhallisina hänen ympärillään. Thyrsos ruoskittiin, mutta hänen uskonsa kesti kaiken. Nähdessään Thyrsoksen lujuuden epäjumalien pappi Kallinikos, joka oli ymmärtäväinen ja kaikkien kunnioittama mies, tajusi, että marttyyrissa vaikuttava suuri voima oli lähtöisin Jumalasta. Hän sanoutui maaherran edessä irti jumalistaan ja julisti, että kristittyjen Jumala on voittanut ne kaikki. Kallinikos tuomittiin kuolemaan yhdessä Thyrsoksen kanssa.

Teloituspaikalla Kallinikos mestattiin. Thyrsos pantiin puiseen arkkuun, ja kaksi sotilasta määrättiin sahaamaan se kappaleiksi. Sahaaminen ei kuitenkaan ottanut onnistuaksen, ja Thyrsos nousi pois arkusta. Herra kutsui kuitenkin jo häntä luokseen. Niinpä hän rukoili: ”Kiitän Sinua, Herra, että olet liittänyt minut kelvottoman palvelijoittesi joukkoon. Ota siis rauhassa sieluni ja tee se osalliseksi sanomattomasta ilostasi ja ikuisesta nautinnosta.” Sitten pyhä Thyrsos teki ristinmerkin koko ruumiinsa yli ja antoi autuaan sielunsa Jumalan käsiin.