Pyhät marttyyrit Solokhon, Pamfamer ja Pamfylon

Pyhä Solokhon ja hänen kumppaninsa palvelivat Rooman armeijassa keisari Maximianuksen aikana (286–305). He olivat kotoisin Egyptistä ja kuuluivat tribuuni Campanuksen johtamaan legioonaan. Heidät lähetettiin tribuuninsa johdolla Egyptistä Khalkedoniin. Keisarin määräyksestä kaikkien sotilaiden tuli siellä uskollisuutensa merkiksi uhrata keisarikunnan jumalille. Kaikki kolmetuhatta miestä suostuivat lukuun ottamatta Solokhonia, Pamfameria ja Pamfylonia, jotka sanoivat tribuunilleen olevansa kristittyjä eivätkä missään tapauksessa uhraisi epäjumalille. Seurauksena oli, että heitä ruoskittiin ankarasti. Iskut saivat heidän hartiansa turpoamaan niin, ettei päätä enää näkynyt. Pamfamer ja Pamfylon heittivät henkensä ruoskimisen aikana.

Pyhä Solokhon säilyi kuitenkin hengissä ja syytti Campanusta tietämättömyydestä, kun tämä kutsui hengettömiä patsaita jumaliksi. Suuttuneena Campanus käski vääntää hänen suunsa auki miekan avulla ja kaataa siihen jumalille uhrattua viiniä. Solokhon iski hampaansa miekkaan niin lujasti, että siitä irtosi pala. Hän katkaisi miekanpalalla siteet, joilla hänet oli sidottu, ja nousi seisaalleen Campanuksen eteen ylistämään Kristuksen jumaluutta ja tekemään pilkkaa pakanallisesta taikauskosta. Silloin hän kuuli taivaallisen äänen, joka innosti ja vahvisti häntä marttyyrikilvoitukseen.

Stadionille levitettiin ruukunsirpaleita ja ruoskimisen jäljiltä vereslihalla olevaa Solokhonia raahattiin jaloista seitsemän kertaa stadionin ympäri. Sitten hänet sidottiin köydellä palkkiin roikkumaan oikeasta kädestään ja samalla hänen vasempaan jalkaansa kiinnitettiin raskas kivi. Tässä asennossa hän vietti neljä tuntia koko ajan toistaen uskovansa Kristukseen. Vihdoin köysi katkaistiin, mutta hän putosi maahan jaloilleen valmiina jatkamaan kilvoitustaan.

Illan tultua Campanus vihastuneena tilanteen pitkittymisestä työnsi ruokokynänsä Solokhonin korvaan ja syvälle pään sisään. Sen jälkeen hän poistui jakamaan sotilailleen heidän ruoka-annostaan. Paikalliset kristityt kantoivat halvaantuneen Solokhonin paareilla erään lesken taloon. Hän söi siellä vähän leipää, rukoili läsnä olevien uskovien puolesta ja kohottaen silmänsä taivaaseen antoi voittoisana marttyyrina sielunsa Jumalan käsiin.