Pyhät marttyyrit Medimnus, Urban, Teodor ja heidän kahdeksankymmentä toveriaan

Medimnus, Urban ja Teodor tovereineen joutuivat vainon kohteeksi ja heidät ajettiin kirkoistaan areiolaisen keisari Valensin aikana (364-378). Heidät jätettiin ilman ruokatarpeita aaltojen armoille veneeseen, jossa ei ollut peräsintä. He ajelehtivat Astakinonin lahdelle Nikomedeian seudulle asti. Kun areiolaiset näkivät veneen, he lähettivät miehiä ampumaan siihen tulisia nuolia, sillä he halusivat päästä eroon marttyyreista tavalla, joka ei jättäisi ortodokseille mahdollisuutta iloita heidän kunniakkaasta kuolemastaan. Niin tämä joukko sai vastaanottaa marttyyrien kruunut taistellen tulta ja vettä vastaan. He siirtyivät maasta taivaaseen veisaten: ”Me kuljimme läpi tulen ja veden, mutta sinä toit meidät virvoituksen paikkaan.” (Ps. 65:12, Septuaginta)