Pyhät marttyyrit Jevdokia, Daria, Daria ja Maria

Jevdokia (Šikova) syntyi 1850-luvulla talonpoikaisperheeseen Puzon kylässä 12 kilometrin päässä Divejevon luostarista. Hän jäi varhain orvoksi ja meni asumaan setänsä taloon. Hän kävi nuorena tyttönä paljon kirkossa, rukoili kotona ja teki pyhiinvaellusmatkoja Sarovin ja Divejevon luostareihin. Jevdokialla oli kuitenkin heikko terveys. 20-vuotiaana hän joutui kokonaan vuoteenomaksi. Lähikylien uskovat tytöt hoitivat häntä. He rukoilivat yhdessä, lauloivat stikiiroja ja akatistoksia ja lukivat Raamattua. Heillä oli pitkä rukoussääntö, jota he rukoilivat niin päivällä kuin yöllä. Jevdokia söi niukasti, enimmäkseen keittoa, puuroa ja perunoita. Hoitajiensa kanssa hän piti ankaria paastoja ja oli joskus parikin päivää kokonaan syömättä. He asuivat pienessä kylmässä mökissä Puzon kylässä. Elämä oli ankaraa, mutta Jevdokia ei halunnut siihen helpotuksia. Hän opetti kuuliaisuussisariaan kestämään loukkaukset ja panettelut kärsivällisesti.

Ihmisiä kävi Jevdokian luona pyytämässä apua ja neuvoja. Hän kielsi luostariasukkaita siirtymästä luostarista toiseen ja maallikkoja eroamasta puolisostaan: minkä ristin Jumala on antanut, sitä tulee kärsivällisesti kantaa. Hänen rukoustensa kautta tapahtui paranemisia. Monet ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet hänen kilvoitustaan.

Kun ihmiskunnan vihollinen ei pysty murtamaan kilvoittelijaa, se alkaa käyttää ihmisiä aseenaan. Vuonna 1919 kylän viranomaiset vaativat, että Ardatovista tulisi puna-armeijalaisten osasto etsimään karkureita ja panemaan rikkaita talonpoikia verolle. Varsinaisena tarkoituksena oli tappaa Jevdokia ja tämän kuuliaisuussisaret.

Sotilaat tulivat Jevdokian mökille lauantaina. He löysivät kirkkoleipiä ja lampukkaöljyä, jotka he heittivät Jevdokian kasvoille. Yksi heistä alkoi sadatellen kiskoa Jevdokiaa hiuksista, hakata ja piestä köydellä. Sotilaat pahoinpitelivät Jevdokiaa neljä tuntia. Koko kelja oli veressä. Sitten he jatkoivat pieksemistä yön yli välillä vuoroa vaihtaen.

Kylällä pidettiin kokous, jossa ilmoitettiin, että Jevdokian mökistä oli löytynyt ikoneita, kävijöiden antamaa rahaa, tavaroita ja elintarvikkeita. Muodollisessa kenttäoikeudessa kuolemantuomiosta päätettiin kättä nostamalla.

Sunnuntaina liturgian jälkeen sotilaat alkoivat viskellä ikoneita Jevdokian mökistä ja talloa niitä jalkoihinsa. Kyläläiset keräsivät ne talteen ja veivät kirkkoon. Parhaimmat tavarat puna-armeijalaiset ottivat itselleen, huonommat he heittivät väkijoukolle. Kun Divejevon luostarin houkka autuas Maria Ivanovna (26.8.) kuuli hävyttömästä ryöstöstä, hän sanoi: ”Puzon kylä palaa kolme kertaa” ja löi kolmesti käsiään yhteen. Muutaman päivän kuluttua Puzossa syttyi tulipalo. Eniten palossa kärsivät ne, jotka olivat ottaneet eniten Jevdokian tavaroita. Sinä syksynä kylässä oli kolme suurta paloa.

Jevdokia oli nähnyt ennalta, millainen loppu häntä odotti: ”Minut viskataan kuoppaan kuin eläin. Mutta ne, jotka teloittavat minut, teloitetaan myöhemmin itse.” Niin myös tapahtui.

Sunnuntaina, kun Jevdokian tavarat ryöstettiin, häntä hakattiin edelleen. Sitä jatkui maanantaiaamuun asti. Kylän pappi sai suurella vaivalla hankituksi luvan tulla kuulemaan Jevdokian ja tämän kuuliaisuussisarten synnintunnustukset ja antamaan heille pyhän ehtoollisen. Elokuun 5. päivänä rattaat ajoivat Jevdokian mökille. Sisaret komennettiin pihalle. He tulivat rukousnauhat käsissään, tekivät ristinmerkin ja rukoilivat taloa vastapäätä olevan kirkon suuntaan. Jälleen heitä alettiin lyödä. Kuuliaisuussisaret heittäytyivät suojelemaan Jevdokiaa, kuka jalkoja, kuka vartaloa. Vieressä seisova ei-uskova mies Ivan Anisimov näki naisten vierellä valkoisen kyyhkyn, joka lennähti aina sinne, minne köysi iski, pään päälle tai olkapäälle, ja köysi iskeytyi kyyhkyseen. Siitä lähtien Ivan alkoi uskoa Jumalaan. Kolme uskovaa miestä Ivan, Pietari ja Makari, jotka olivat monesti käyneet Jevdokian luona kysymässä neuvoa ja pyytämässä esirukouksia, yrittivät puolustaa häntä, mutta heidätkin piestiin köysillä. Kun Jevdokia näki sen, hän sanoi: ”Katso, miten synnit karisevat heistä kuin vastan lehdet saunassa.” Yksi miehistä kertoi myöhemmin, ettei hän tuntenut minkäänlaista kipua: ”Olisin onnellinen, jos minut vielä kerran piestäisiin Jevdokian tähden!”

Marttyyrit vietiin rattailla hautausmaalle, jossa hauta oli jo kaivettu. Kaksi laukausta ilmaan ja kolmannella teloitettiin Jevdokia. Myös molemmat Dariat ja Maria ammuttiin. Maria lyötiin kuoliaaksi pistimellä. Ruumiit aiottiin heittää hautaan, mutta talonpoika Vasili Sednev hyppäsi hautaan ottamaan ne vastaan ja peitti marttyyrien kasvot liinoilla. Ylhäällä ruumiinryöstäjät riisuivat vainajilta viimeisiä tavaroita, Jevdokialta villasukat, ainoan lämpimän vaatekappaleen, joka hänellä oli. Toisilta riisuttiin jopa hameet. Teloittajat käskivät vartioida, ettei pappi tulisi haudalle toimittamaan ruumiinsiunausta. Kirkossa oli juuri alkamassa Kristuksen kirkastumisen juhlavigilia.

Kun joukko-osasto oli poistunut kylästä, marttyyrien ruumiit kaivettiin ylös ja asetettiin arkkuihin. Ruumiinsiunauksen jälkeen ne haudattiin uudelleen samaan hautaan. Paikalla alkoi tapahtua ja yhä tapahtuu paljon ihmeitä. Venäjän kirkko liitti marttyyrit Jevdokian, Darian, Darian ja Marian pyhien joukkoon vuonna 2000.