Pyhät marttyyrit Ennatha, Valentina ja Paavali

Rooman valtakunnassa alkoi vuonna 308 uusi kristittyjen vaino. Sen toisena vuonna Palestiinan Kesarean maaherra Firmilinus määräsi pidätettäväksi ryhmän gazalaisia kristittyjä. Heidät tuotiin Kesareaan. Toiset heistä tuomittiin pakkotyöhön, kun heidän vasemman kätensä jänteet oli ensin katkaistu ja oikea silmänsä sokaistu.

Toiset joutuivat kärsimään vielä ankarampia kidutuksia. Heidän joukossaan oli neitsyt Ennatha, joka aiottiin pakottaa prostituoiduksi. Ennatha ei pelästynyt uhkausta, vaan alkoi sättiä keisaria näin brutaaleista määräyksistä. Hänet luovutettiin ruoskittavaksi ja hänen kylkiään raastettiin säälimättömästi. Tämän nähdessään kesarealainen Valentina ryntäsi esiin huutaen: ”Kuinka kauan aiotte kiduttaa tällä kauhealla tavalla minun sisartani?” Vartijat ottivat hänetkin kiinni ja veivät tuomioistuimen eteen. Kristuksen nimeen turvaten Valentina kieltäytyi ehdottomasti uhraamasta epäjumalille. Hänet vietiin lähelle rakennetun pienen alttarin eteen. Hän potkaisi alttaria niin, että se kaatui ja sen edessä palanut tuli sammui. Tämän jälkeen vainooja antoi raastaa hänen kylkensä riekaleiksi. Lopuksi hänet ja Ennatha poltettiin kuoliaiksi. Näin heistä tuli todellisia sisaria kärsimysyhteydessään Kristukseen.

Pyhä Paavali, joka oli myös pidätetty Gazassa, tuomittiin kuolemaan samana päivänä. Juuri ennen mestausta Paavali pyysi saada sanoa jotain. Luvan saatuaan hän rukoili kirkkaalla äänellä Jumalaa vapauttamaan kristityt vainoista, suomaan samarialaisille ja juutalaisille uskon ja valaisemaan pakanuuden pimeydessä olevat Kristuksen valolla. Sitten hän rukoili vielä hänet tuominneen tuomarin ja keisarien sekä pyövelinsä puolesta. Lopuksi hän paljasti niskansa ja painoi päänsä mestauspölkylle katselijoiden seuratessa liikuttuneina. Näin pyhä marttyyri Paavali sai syntyä uuteen elämään.