Pyhät Martta ja Maria Betanialaiset

Pyhät sisarukset Martta ja Maria Betanialaiset kuuluvat Uuden testamentin hurskaiden naisten joukkoon. He asuivat veljensä Lasaruksen kanssa Betaniassa Öljymäen kaakkoispuolella Jerikon tien varrella noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista. Kaikki kolme olivat Jeesuksen rakkaita ystäviä.

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, kuinka Martta ja Maria saivat Jeesuksen vieraakseen. Oletettavasti Martta oli sisaruksista vanhempi. Maria asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla sen sijaan oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”[1]

Jeesus ei moittinut Marttaa, mutta kiittäessään hyvän osan valinnutta Mariaa hän asetti Martan palvelutehtävän toiselle sijalle ja samalla antoi ymmärtää, että maalliset palvelutehtävät päättyvät aikanaan, mutta Marian osaa ei oteta milloinkaan pois. Ehkä Martta oli valmistamassa runsasta ateriaa, kun yksinkertainenkin olisi riittänyt, ja tämä sai hänen mielenrauhansa häiriintymään niin, että hän arvosteli sanoillaan sekä Jeesusta että sisartaan ja jäi ilman Herran opetusta. Jeesus ei suostunut Martan pyyntöön vaan piti hengen ravintoa arvokkaampana, syntyyhän usko kuulemisesta.[2] Kristuksen sanoissa ilmenee siis tekojen täyttämän elämän vertaaminen rukouksen täyttämään elämään.

Kyseinen evankeliuminkohta luetaan Jumalansynnyttäjän syntymän, temppeliinkäymisen ja kuolonuneen nukkumisen juhlina, vaikka siinä ei mainita häntä lainkaan. Se on valittu luettavaksi, koska Jumalanäiti jo lapsesta asti aina ”valitsi hyvän osan”. Kirkon traditiossa on usein verrattu naimisissa olevia naisia Marttaan ja naimattomia naisia hänen sisareensa Mariaan. Edelliset joutuvat huolehtimaan maallisista asioista mutta jälkimmäiset kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa.[3] Jumalanäiti kantoi huolta siitä, mikä koski Herraa, ja näin hän oli pyhä niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin. Vaikka hänellä oli aviomies, hän eli kuin hänellä ei olisi ollut.

Johanneksen evankeliumin 11. luvussa on kerrottu, kuinka Jeesus ennen kärsimystään herätti Martan ja Marian veljen Lasaruksen kuolleista. Evankeliumien mukaan Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta. Sisaret lähettivät Jeesukselle sanan, että Lasarus oli sairaana. Sen kuultuaan Jeesus sanoi: ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden.” Hän viipyi vielä kaksi päivää ennen kuin lähti Martan ja Marian luo. Sillä välin Lasarus kuoli ja haudattiin. Jeesus sanoi: ”Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen.” Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa.

Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. Maria oli silloin jo sisällä talossa. Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi. ”Minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Martan uskontunnustus on verrattavissa vain Pietarin sanoihin: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”[4]

Martta meni kertomaan Marialle, joka oli vielä talossa häntä lohduttamaan tulleiden juutalaisten kanssa, että Jeesus oli tulossa. Maria riensi Jeesuksen luokse ja vaipui hänen jalkoihinsa sanoen: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet. ”Missä hänen hautansa on?” hän kysyi. ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”

Järkyttyneenä Jeesus tuli hautaluolalle, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus. Martta sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?” Kivi vieritettiin syrjään. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Sitten Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli ulos haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.” Näin Jeesus antoi Martalle, Marialle, Lasarukselle ja paikalla olleille juutalaisille havainnollisen esimerkin ylösnousemuksesta.

Johanneksen evankeliumin 12. luvussa kerrotaan, kuinka Maria voiteli Jeesuksen aterialla, jolla myös Lasarus oli läsnä ja Martta palveli vieraita. Pyhän Johannes Krysostomoksen mukaan Maria ei palvellut vieraita vaan omistautui yksin Jeesukselle, sillä hän oli opetuslapsi. ”Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.” Juudas Iskariot moitti Mariaa tuhlauksesta, koska voide olisi voitu myydä kolmestasadasta denaarista, joka vastasi päivätyöläisen tai roomalaisen sotilaan vuoden palkkaa, ja rahat antaa köyhille. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.” Myös Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa kerrotaan tästä tapauksesta mainitsematta Marian nimeä. Sen sijaan syntinen nainen, joka hänkin voitelee Jeesuksen, on eri henkilö kuin Maria.[5]

Pyhät Martta ja Maria Betanialaiset olivat Kristuksen kärsimysten silminnäkijöitä. Ylösnousemuksen aamuna he menivät mirhantuojien joukossa Hänen haudalleen. Akatistoksen sanojen mukaan he pysyivät uskollisina Kristukselle maallisen vaelluksensa loppuun asti ja kuolivat rauhassa.