Pyhät Eustolia ja Sopatra

Pyhä Eustolia syntyi Roomassa Bysantin keisari Maurikioksen aikana (582–602). Jo nuorena hän omistautui Jumalalle ja ruokki jumalallisen rakkauden liekkiä sielussaan paastoamalla, rukoilemalla ja valvomalla. Roomasta hän meni Konstantinopoliin käydäkseen sen monissa kirkoissa ja kumartaakseen niissä säilytettäviä lukuisia pyhäinjäännöksiä. Kerran ollessaan matkalla Jumalanäidin Blahernan kirkkoon hän kohtasi kadulla keisari Maurikioksen tyttären Sopatran (tai Sosipatra). Tämä kiinnitti huomionsa kilvoitusten kirkastamaan kilvoittelijaan ja pysähtyi keskustelemaan hänen kanssaan. Eustolia teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän lahjoitti heti tämän käyttöön talon.

Eustolia opetti Sopatralle pyhiä kirjoituksia ja irrotti tämän mielen maallisista. Kun hän muutti saamaansa taloon, hänen luokseen oli heti pyrkimässä suuri määrä naisia, jotka tahtoivat luopua maailmallisesta elämästä ja antautua kilvoittelemaan kaidalla tiellä. Itse Sopatrakin lähti palatsista, heitti korunsa pois kuin ne olisivat olleet kiviä, ja hänestä tuli Eustolian uskollinen oppilas.

Sopatra luovutti koko omaisuutensa Eustolian haltuun. Tämä käytti sen luostarin laajentamiseen ja antoi ylijääneet varat köyhille. Samalla hän jatkoi kilvoitustaan edistyen kaikissa hyveissä. Hän oli nöyrä, lempeä, vailla kateutta ja täynnä rakkautta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. Niin hänellä kuin Sopatrallakin oli armolahja keskustella sielulle hyödyllisistä asioista luostarin pyhiinvaeltajien kanssa heidän hengelliseksi rakennuksekseen.

Monta vuotta kilvoiteltuaan ja autettuaan monia pelastumaan pyhä Eustolia nukkui rauhassa kuolonuneen. Hän jätti Sopatran seuraajakseen luostarin igumeniaksi.