Pyhät Aristakes, Vertanes, Hussik ja Nerses Suuri, pyhän Gregorioksen jälkeläiset

Pyhän Gregorios Valontuojan ajan jälkeen Armenian kirkko joutui taistelemaan monenlaisia vaikeuksia vastaan. Mazdalaisuuden¹ harjoittajat osoittivat vihamielisyyttä kristittyjä kohtaan, ja pakanallisten tapojen kitkeminen osoittautui hitaaksi ja vaikeaksi.

Kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana piispoilta ei vaadittu naimattomuutta, ja siksi pyhää Gregoriosta seurasivat Armenian kirkon johtajana hänen omat jälkeläisensä. Kappadokian Kesareasta lähtöisin olevina he tekivät parhaansa saadakseen luotua hedelmällisen yhdistelmän armenialaisten kansallisista ominaispiirteistä ja kristillis-hellenistisestä kulttuurista. Tämä oli myös omiaan auttamaan Armenian vapautumista Persian ylivallasta. Gregorioksen jälkeläisten yritykset synnyttää alueella kristillisten ihanteiden mukaista elämää johtivat kuitenkin toistuvasti vaikeuksiin, sillä kuninkaat ja ylimykset olivat tottuneet monenkirjavaan kohtuuttomuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Heidän irstailuaan paheksui kansakin.

Pyhä Aristakes, Gregorios Valontuojan nuorin poika, syntyi vuonna 270. Hän omistautui erakkoelämälle, kunnes hänen isänsä ja kuningas Trdat pyysivät häntä auttamaan veljeään Verthanesta lähetystyössä. Pyhä Gregorios vihki poikansa Aristakesin ensin papiksi ja myöhemmin piispaksi. Aristakes oli isänsä ja kuningas Trdatin mukana vierailulla Roomassa keisari Konstantinus Suuren luona. Matkan jälkeen pyhä Gregorios vetäytyi vuoriston rauhaan ja Aristakesista tuli hänen seuraajansa Armenian kirkon katolikoksen tehtävään vuosiksi 320-327. Aristakes osallistui Nikean kirkolliskokoukseen vuonna 325. Hän kuoli Sofenan kuvernöörin Arcelauksen määräyksestä nuhdeltuaan tämän hillitöntä elämäntapaa.

Aristakesin veli Verthanes nousi kirkon johtoon seuraavana vuonna pyhän Gregorioksen kuoleman jälkeen. Hän oli innokas sielujen paimen ja väsymätön evankeliumin julistaja. Kun Verthanes nuhteli kuningatarta tämän moraalittomuuden johdosta, hänen kannoilleen lähetettiin murhaajia, joiden käsistä hän kuitenkin pelastui ihmeellisesti; lopulta murhamiehetkin kääntyivät kristityiksi. Pyhä Verthanes kuoli rauhassa vuonna 342.

Verthanesin nuorin poika pyhä Hussik syntyi Kesareassa vuonna 304. Hän tuli Armeniaan isänsä ja setänsä pyhän Aristakesin mukana. Hussik vetäytyi yksinäisyyteen omistautuakseen rukouselämälle. Jumala antoi hänelle useita profeetallisia näkyjä kirkon ja hänen sukunsa tulevaisuudesta. Pyhä Hussik seurasi isäänsä katolikokseksi vuonna 342 ja asettui heti kuningas Tirania vastaan otettuaan asiakseen puuttua hovissa vallitsevaan moraalittomuuteen. Eräänä juhlapäivänä hän kielsi kuningasta astumasta jalallaan kirkkoon, minkä johdosta hänet otettiin saman tien kiinni ja hakattiin kuoliaaksi vuonna 347.

Tämän jälkeen kuningas alkoi valita itse patriarkkoja saadakseen kirkon johtoon henkilöitä, jotka olisivat moraalikysymyksissä välinpitämättömämpiä. Hänen seuraajansa kuningas Aršak kuitenkin palautti kirkon johtajuuden pyhän Gregorioksen perillisille. Hän ilmoitti valitsevansa katolikokseksi Nerseksen, joka oli pyhän Hussikin pojanpoika ja kuningas Tiranin jälkeläinen. Myös Nerses oli kasvatettu Kesareassa kreikkalaisen kristillisen kulttuurin ja sikäläisen kilvoituselämän vaikutuspiirissä. Hän oli mennyt naimisiin prinsessa Sanduhtin kanssa ja tämän kuoltua palvellut Armenian kuninkaan Aršakin hovissa kamariherrana. Nerses kieltäytyi kunniasta, mutta kun kansa vaati häntä tehtävään yksimielisesti, hän ei voinut enää kieltäytyä. Hänet vihittiin Armenian kirkon johtajaksi vuonna 353.

Katolikoksena pyhä Nerses Suuri teki kaiken voitavansa saadakseen maassa aikaan perinpohjaisen hengellisen ja moraalisen uudistumisen. Hänen erityinen tavoitteensa oli tuoda kristinuskon sanoma lähemmäksi kansaa. Hän kutsui koolle ensimmäisen kansallisen kirkolliskokouksen, joka kokoontui hänen patriarkaattinsa keskukseen Aštišatiin. Nerses julisti laittomiksi taikauskoiset tavat ja pakanalliset menot, otti käytäntöön jumalanpalveluselämää, paastopäiviä, avioliittoa ja avioelämää koskevia kanonisia sääntöjä, perusti oppilaitoksia papiston kouluttamiseksi, vihki paljon papistoa, perusti seurakuntia ja luostareita sekä lähetti munkkeja julistamaan evankeliumia kansan parissa. Pyhän Nerseksen johdolla kirkko otti itselleen aktiivisemman roolin yhteiskunnallisissa asioissa. Armeniaan nousi ensimmäisen kerran historiassa kokonainen hyväntekeväisyyslaitosten ketju: hoitokoteja köyhille, orpokoteja, sairaaloita ja asuinpaikkoja lepraa sairastaville.

Pyhä Nerses Suuri lähetti keisarin luokse Konstantinopoliin useita kertoja lähetystöjä, mutta oman kuninkaan kanssa suhteet huononivat nopeasti. Kun kuningas Aršak kieltäytyi lykkäämästä kuolemantuomiota, jonka hän oli epäoikeudenmukaisesti langettanut veljenpojalleen, Nerses erotti hänet kirkon yhteydestä ja joutui seurauksena itse väistymään tehtävistään aina siihen saakka kunnes Aršak kuoli persialaisten käsissä. Nerses palasi Edessan kaupungista ja nousi takaisin katolikoksen istuimelle vuonna 367 Pap-nimisen lapsikuninkaan hallitusaikana. Nerses toimi lapsikuninkaan holhoojana ja jatkoi paimenen työtään. Mutta kun uusi kuningas varttui, hänkin alkoi viettää yhtä turmeltunutta elämää kuin edeltäjänsä ja oli täysin kuuro pyhän katolikoksen vastaväitteille. Lopulta Nerses kielsi häntä astumasta kirkkoon. Kuningas kosti antamalla myrkyttää pyhän Nerseksen juhlapöydässä vuonna 373.

Kuningas Pap ja hänen seuraajansa olivat vastuuttomia ja toimivat kirkkoa kohtaan häikäilemättömästi valiten itselleen mieluisia patriarkkoja. Lopulta koko Armenian valtakunta jaettiin Rooman ja Persian kesken. Pyhän Gregorioksen jälkeläisistä katolikokseksi vihittiin 300-luvun lopulla vielä pyhä Sahak, jonka muistopäivä on 9. syyskuuta.