Pyhät 120 persialaismarttyyria

Persian hallitsija Šapur II järjesti hallituskaudellaan (309–379) ankaran kristittyjen vainon, jota jatkui useiden vuosien ajan. Vuoden 345 tienoilla Seleukiassa pidätettiin yhteensä satakaksikymmentä kristittyä. Heidän joukossaan oli pappeja, diakoneja, munkkeja sekä yhdeksän neitsyyteen vihkiytynyttä neitoa.

Pyhien marttyyrien nimiä ei tiedetä, mutta se tiedetään, että yksikään heistä ei suostunut luopumaan uskostaan Kristukseen. Kaikki kieltäytyivät palvomasta aurinkoa. Niinpä kaikki suljettiin valottomiin ja kosteisiin tyrmiin, joissa heitä pidettiin puolen vuoden ajan. Näinä kuutena kuukautena pyhille marttyyreille toi ruokaa hurskas nainen nimeltä Yazdandoht. Hän oli jalosukuinen rouva ja kotoisin Arbelan kaupungista.

Vihdoin marttyyrien teloittamispäivä määrättiin. Yazdandoht sai tietää tästä. Teloittamista edeltävänä iltana hän tuli marttyyrien luo ja pesi heidän jalkansa. Hän myös toi jokaiselle valkoisen asun ja auttoi heitä pukemaan ne ylleen. Tämän jälkeen nainen tarjoili heille juhlavan aterian. Yazdandoht myös kertoi marttyyreille, että heidän teloittamisensa oli lähellä ja kehotti heitä olemaan kestäviä. “Mitä tulee itseeni, pyydän esirukouksianne. Antakoon Jumala rukoustenne tähden minulle ilon tavata teidät jälleen Hänen taivaallisen valtaistuimensa edessä”, Yazdandoht sanoi.

Seuraavana päivänä aamunkoitteessa marttyyrit tuotiin ulos tyrmistä. Kun he saapuivat teloituspaikalle, heidän mestaajansa yritti saada heitä kieltämään Kristuksen. Hän kehotti marttyyreja palvomaan aurinkoa ja lupasi tästä hyvästä säästää heidän henkensä. Marttyyrit kieltäytyivät jälleen.

“Sinä olet kaksinkertaisesti sokea!” he huusivat mestaajalleen. “Kuolemaantuomitut pukeutuvat tummiin asuihin, he ovat kalpeita ja vapisevat. Meillä on kuitenkin yllämme juhlavaatteet ja me hymyilemme kuin kukkaset aamunkoitteessa”, he ilmoittivat. “Kuoleman kautta me astumme iankaikkiseen elämään.” Tämän jälkeen he kaikki kallistivat päänsä miekan edessä hyvillä mielin.¹ Näin kaikki satakaksikymmentä pyhää kristittyä saivat marttyyrien kruunut. Illan tullen heidän ruumiinsa haudattiin viiden ryhmissä syviin kuoppiin.