Pyhän apostoli Johannes Teologin haudan manna

Pyhän Johannes Teologin (26.9.), apostolin ja evankelistan, Herralle rakkaan neitseellisen opetuslapsen haudalle muodostuvalla tomulla eli pyhällä, parantavalla mannalla on oma muistopäivänsä.

Apostoli Johannes piti huolta Jeesuksen äidistä tämän kuolonuneen nukkumiseen asti. Vasta sen jälkeen hän lähti Jerusalemista ja matkusti Vähään-Aasiaan, joka oli tullut Johanneksen osaksi silloin kun maita arvottiin apostolien kesken. Johannes toimi Efesoksessa, joka oli joonialaisen Vähän-Aasian tärkein kreikkalainen kaupunki. Kerrotaan, että jopa 400 000 epäjumalanpalvelijaa luopui erheistään, kun Johannes opasti heitä tuntemaan elävän Jumalan.

Julistettuaan Jumalan sanaa Johannes siirtyi Herransa luo Efesoksessa keisari Trajanuksen (98–117) hallituskaudella 105 vuoden ikäisenä. Kun Jumala ilmoitti hänelle, että hän pian siirtyisi tästä elämästä ikuisuuteen, hän lähti Prokhoroksen ja kuuden muun oppilaansa kanssa kaupungin ulkopuolelle. Ennen auringonnousua hän meni syrjemmälle rukoilemaan, ja sitten hän käski oppilaiden kaivaa ristin muotoisen haudan sillä aikaa kun hän jatkoi rukoustaan. Hän kehotti Prokhorosta lähtemään Jerusalemiin, missä hänen oli määrä aikanaan päättää päivänsä.

Johannes asettui hautaan, antoi oppilailleen ohjeita, syleili heitä ja käski heidän peittää hänet mullalla. He peittivät hänet aluksi vain polvia myöten. Hän käski heidän peittää hänet kaulaa myöten. Niin he syleilivät häntä taas ja noudattivat hänen käskyään. Sitten hän käski heidän tuoda ohuen hunnun, asettaa sen hänen kasvoilleen ja syleillä häntä viimeisen kerran, sillä he eivät näkisi häntä enää tässä elämässä. Surun murtamat oppilaat syleilivät häntä vielä kerran ja katkerasti valittaen peittivät hänet kokonaan. Silloin aurinko nousi ja Johannes antoi henkensä Herran käsiin.

Kertomuksen mukaan oppilaat palasivat kaupunkiin, jossa heiltä kysyttiin, mihin heidän opettajansa oli jäänyt. He kertoivat yksityiskohtaisesti, mitä oli tapahtunut. Kun efesolaiset pyysivät heitä näyttämään haudan, he palasivat yhdessä paikalle, mutta Johannes ei ollut haudassa, sieltä löytyivät vain hänen kenkänsä. Silloin he muistivat Herran sanat Pietarille: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?” (Joh. 21:22) Ja he kaikki ylistivät Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, jolle kuuluu kaikkinainen ylistys, kunnia ja palvelus. Tavaksi tuli koristaa Johanneksen hauta ruusuilla joka vuosi 8. toukokuuta.

Herran sanat saivat opetuslapset uskomaan, ettei Johannes koe kuolemaa, vaan hänet otetaan elävänä taivaaseen niin kuin Henok ja Elia. Pyhä Gregorios Teologi selittää kuitenkin tämän Raamatun kohdan niin, että Herra ei halunnut Pietarin ja Johanneksen olevan yhdessä loppuun asti, vaan heidän lähetystyönsä veisi heidät eri paikkoihin eikä Johannes kuolisi samalla tavalla kuin muut apostolit. Gregorios kuvailee myös haudalle muodostuvaa hienoa tomua, joka on parantanut lukuisia sairaita.

Pyhä Bede kirjoittaa, että Jeesus rakasti Johannesta enemmän kuin muita opetuslapsia, koska tämän neitsyys oli tehnyt hänestä täydemmän rakkauden arvoisen. ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.” (Joh. 15:9) Kaikkein syvimmin Hän rakasti sitä, joka oli neitsyt Jeesuksen valitessa hänet opetuslapseksi ja joka pysyi loppuun asti neitseenä. Juuri ennen kuolemaansa ristillä Kristus uskoi äitinsä, Neitseen Marian, Johanneksen haltuun (Joh. 19:26–27), jotta neitsyt pitäisi huolta neitseestä. Edelleen Bede sanoo, että Jeesuksen Pietarille ja Johannekselle määräämät tiet voidaan ymmärtää mystisesti kahdeksi erilaiseksi elämäntavaksi, joita kristityt harjoittavat, aktiiviseksi ja kontemplatiiviseksi. Johannes vietti kontemplatiivisten hyveiden elämää, joka ei pääty kuolemassa niin kuin aktiivinen elämä, vaan kuoleman jälkeen se kasvaa ja lopulta täydellistyy näkemiseksi kasvoista kasvoihin.

Evankelistan nukuttua pois efesolaiset rakensivat Elivatonin vuoren huipulle kirkon ja omistivat sen pyhälle Johannes Teologille. Samalle vuorelle on haudattu myös pyhä apostoli Timoteus (22.1.), ja lähistöllä on pyhän apostolienvertaisen mirhantuojan, Magdalan Marian (22.7.), hauta ja useiden marttyyrien ja muiden pyhien hautoja sekä seitsemän efesolaisen marttyyrinuorukaisen (4.8.) luola.

Pyhän apostolin ja evankelistan hauta osoittautui parantumisen lähteeksi. Kaikkihyvä ja ihmisiä rakastava Jumala on katsonut taivasten valtakunnan arvoisiksi ne, jotka kilvoittelivat rakkaudesta Häneen, kuten opetuslapset ja apostolit, profeetat, marttyyrit ja kaikki, jotka viettivät Jumalalle otollista elämää.

Jumalan armosta pyhän Johannes Teologin haudalla alkoi tapahtua lukuisia ihmeitä. Hänen haudastaan erittyi vuosittain yhtäkkiä ja salaperäisesti tomua, jota paikalliset asukkaat alkoivat kutsua ”mannaksi”, koska se paransi kaikenlaisia sairauksia. Sitä käytettiin sekä sielun että ruumiin terveydeksi ja Jumalan ja Hänen palvelijansa Johanneksen ylistykseksi.