Pyhä Willigis, Mainzin arkkipiispa

Pyhä Willigis syntyi vaatimattomissa oloissa Pohjois-Saksan Hildesheimissä 900-luvulla. Jo nuorena hän erottui muista terävällä älyllään ja lahjakkuudellaan. Hän opiskeli teologiaa ja eteni nopeasti kirkollisella uralla. Vuonna 971 hänestä tuli keisarillisen hovin kirkollinen neuvonantaja, ja neljä vuotta myöhemmin keisari Otto II (955–983) nimitti hänet Mainzin arkkipiispaksi. Tuohon aikaan Saksan keisarit olivat paavin suojelijoita, joten Willigisillä oli valtaisa vastuu niin maallisissa kuin koko universaalin kirkonkin asioissa. Paavi Benedictus VII (974–984) myönsi hänelle vielä lisäksi oikeuden vihkiä keisarit virkaansa, joten Willigis oli yhtäkkiä yksi Euroopan tärkeimmistä henkilöistä. Kun keisari Otto kuoli vuonna 983 vain 28 vuoden ikäisenä, Willigis kruunasi hänen poikansa Otto III:n, joka oli vasta kolmivuotias.

Velvollisuuksiensa keskellä Willigis eli kurinalaista kilvoituselämää. Hän rukoili ja teki työtä, luki ja opiskeli, teki hyvää ja antoi omastaan. Aamupäivät hän omisti hengellisille asioille ja iltapäivisin hän hoiti valtiollisia velvollisuuksia. Vapaat hetkensä hän tapasi tutkia pyhiä kirjoituksia. Hän järjesti köyhäinapua ja ruokki päivittäin köyhiä omista varoistaan. Willigis oli keskeinen henkilö myös evankeliumin leviämisessä Tanskaan ja Ruotsiin.

Otto III kuoli vuonna 1002 ilman perillisiä, ja Willigis kruunasi keisariksi ruhtinas Henrik Baijerilaisen. Willigis myös vihki lukuisia kirkkoja ja jälleenrakennutti Mainzin katedraalin, joka kuitenkin paloi jo samana päivänä heti vihkiäisten jälkeen. Willigis nukkui pois rauhassa vuonna 1011, ja häntä alettiin heti kunnioittaa pyhänä. Eräitä hänen käyttämiään jumalanpalvelustekstiilejä on säilynyt.