Pyhä Willibrord, Utrechtin ensimmäinen piispa ja Hollannin apostoli

Pyhä Willibrord syntyi Yorkshiressa, Northumbrian kuningaskunnassa, Brittein saarilla vuonna 658. Vaikka hänen nimensä onkin pakanallinen, hänen vanhempansa olivat kristittyjä sakseja, joilla oli läheiset suhteet hoviin. Hänen äitinsä näki ihmeellisen valonäyn ennen Willibrordin syntymää. Hänen isänsä puolestaan rakennutti omalla kustannuksellaan pienen luostarin, jonne vetäytyi myöhemmin itsekin.

Seitsemänvuotiaana Willibrord lähetettiin Riponin luostariin saamaan opetusta. Hänen opettajanaan oli luostarin apotti pyhä Wilfrid (12.10.). Willibrord oli täynnä intoa kilvoitteluelämään, ja hänellä oli kyltymätön opinjano. Willibrordia kuvataan varreltaan lyhyeksi ja luonteeltaan iloiseksi, sanavalmiiksi ja seikkailunhaluiseksi. 20-vuotiaana hän lähti Irlantiin, jossa hän sai kilvoitella ja opiskella lisää muun muassa Rath Melsigissä pyhien Egbertin (24.4.) ja Wigbertin johdolla. Willibrord vihittiin papiksi 30 vuoden iän saavutettuaan. Kaiken kaikkiaan hän viipyi Irlannissa kaksitoista vuotta.

Pyhän Egbertin haave oli lähettää lähetyssaarnaajia mantereelle Friisiaan, pakanallisten germaanien luokse. Ensimmäiset yritykset alueella olivat epäonnistuneet, mutta alueen siirryttyä frankkien haltuun aika oli kypsä lähetystyölle. Egbert valitsi kaksitoista munkkia ja Willibrordin heidän johtajakseen. Syksyllä 690 he saapuivat Reininjoen suulle ja kulkivat Alankomaiden alueen lävitse frankkien kuninkaan Klodvig II:n paikallisen edustajan Pipin II:n luokse. Saatuaan häneltä luvan lähetystyön tekemiseen Willibrord matkasi Roomaan pyytämään työlle paavi Sergius I:n siunausta. Sen jälkeen Willibrord levitti evankeliumia Hollannissa ja Sjellannissa. Monet ihmeet seurasivat hänen julistustaan, ja tämä osoitti kaikille, että Jumalan armo oli hänen kanssaan.

Vuonna 695 Pipin II lähetti Willibrordin toisen kerran Roomaan, jossa paavi Sergius vihki hänet Utrechtin arkkipiispaksi Pyhän marttyyri Cecilian kirkossa tämän juhlapäivänä (22.11.). Sergius antoi Willibrordille nimeksi Clemens, mutta Willibrord ei koskaan käyttänyt tätä nimeä muuten kuin latinalaisissa yhteyksissä. Sergius antoi uudelle piispalle myös reliikkejä ja määräsi hänen tehtäväkseen järjestää friisien keskuuteen vakiintunut kirkollinen elämä samaan tapaan kuin pyhä Augustinus Canterburylainen oli tehnyt Englannissa.

Piispanistuin oli Utrechtin katedraalissa, mutta Willibrord pysyi koko ajan liikkeellä ja kulki saarnaajamunkkiensa tavoin kylästä kylään. Vähä vähältä seurakuntia syntyi ja jumalanpalveluselämää virisi. Willibrord osasi hyödyntää frankeilta saamaansa suojelua. Hän voitti puolelleen monia maanomistajia ja sai heiltä maata kirkon käyttöön ja kokonaisten kylien rakentamiseen. Willibrord alkoi rakennuttaa kirkkoja ja benediktiinisääntöä noudattavia luostareita sekä vihkiä avukseen piispoja¹. Suurimman luostarinsa hän rakennutti vuonna 698 Echternachtiin, nykyisen Luxemburgin alueelle.

Willibrord teki evankelioimismatkojaan Tanskaan asti, mutta siellä hallitsi julma Ongend ja ihmisten sydämet olivat kivikovia. Hän onnistui tuomaan mukanaan 30 vapauttamaansa lapsiorjaa, jotka hän kastoi ja koulutti. Heligolandissa ja Walcherenissa, jossa pakanauskonnon pappi yritti surmata hänet, Willibrord kastoi muutamia asukkaita ja lopetti pyhien lehmien kunnioittamisen antamalla ne kristittyjen syötäväksi. Myös Friisian pakanallinen ruhtinas Radbod vastusti sitkeästi Willibrordin työtä ja vuonna 714 hän tuhosi Utrechtin kirkkoja ja surmautti papistoa. Samana vuonna Willibrord kastoi tulevan hallitsijan Pipin Pienen.

Pyhä Willibrord toivoi työnsä jatkajaksi pyhää Bonifatiusta, joka teki työtä yhdessä hänen kanssaan vuosina 719–722, kunnes lähti syvemmälle Saksan metsiin. Toimittuaan piispana 44 vuotta pyhä Willibrord vetäytyi perustamaansa Echternachin luostariin ja kuoli siellä rauhassa 7.11.739 saavuttaen palavasti halajamansa taivaallisen palkinnon. Hänen heiveröinen ruumiinsa asetettiin kiviseen sarkofagiin, jossa se on siitä lähtien ollut kunnioitettavana. Hänen pyhistä jäännöksistään huokui taivaallista tuoksua, ja haudasta tuli tärkeä pyhiinvaelluskohde. Helluntaiviikon tiistaina Luxemburgin Echternachissa järjestetään suuri ja riemullinen kulkue Utrechtin ensimmäisen piispan ja Hollannin apostolin kunniaksi.