Pyhä uusmarttyyri Teofanes

Pyhä uusmarttyyri Teofanes syntyi 1500-luvun alussa Kalamatassa Kreikan Peloponnesoksella ja sai pyhässä kasteessa nimen Teodoros. Lapsena hän meni Konstantinopoliin räätälin oppipojaksi, mutta hänen työnantajansa kohteli häntä huonosti. Teodoros pakeni, ja kun kaduilla vietettiin sulttaanin pojan ympärileikkauksen juhlaa, hän päätti luopua kristinuskosta ja kääntyä islamiin. Muslimina hän sai kuusi vuotta opetusta turkin kielessä ja arabialaisessa kirjallisuudessa, ja hänestä oli määrä tulla janitsaari eli vartiosotilas. Kun hänen oli opinnoissaan perehdyttävä uskonnollisiin kysymyksiin, hän alkoi katua kristinuskosta luopumistaan. Lopulta hän tunnusti uskovansa Pyhään Kolminaisuuteen ja Jumalansynnyttäjään ja pakeni etsien paikkaa, josta löytäisi pelastuksen.

Venetsiassa karkulainen pääsi tapaamaan patriarkka Gabrielia, joka opetti häntä, liitti hänet takaisin kirkkoon ja vihki hänet munkiksi nimellä Teofanes. Patriarkka neuvoi Teofanesta sovittamaan syntinsä palaamalla luopumuksensa paikkaan ja tunnustamalla siellä palanneensa kristinuskoon. Teofanes palasi viipymättä Konstantinopoliin, mutta ei löytänyt tilaisuutta tunnustaa uskoaan julkisesti. Ateenassa ja muissakin paikoissa hän ilmoittautui tuomioistuimissa, mutta tuomarit lähettivät hänet tyhjin toimin pois. Larissan tuomari, joka oli tunnettu julmuudestaan, antoi tuomioksi 600 raipaniskua, minkä jälkeen Teofanes vapautettiin tyytymättömänä rangaistuksen vähäisyyteen. Hän kävi Athoksella, jossa munkit rohkaisivat häntä hänen suunnitelmassaan, ja palasi sitten Konstantinopoliin.

Käytyään synnintunnustuksella rippi-isänsä Euthymioksen luona Teofanes valmistautui lopulliseen taisteluun valvomisella, rukouksella ja pyhällä ehtoollisella, minkä jälkeen hän ilmoittautui sulttaanin tuomioistuimessa, tunnusti palanneensa kristinuskoon ja pyysi rangaistusta. Tuomari määräsi 700 raipaniskua ja heitti hänet vankilaan, missä vartijat kohtelivat häntä julmasti.Vartijat pilkkasivat Teofanesta kehottaen häntä tekemään ihmeen. Teofanes rukoili kolme tuntia seisten liikkumattomana kuin pylväs, ja hänen lopulta sanottuaan ”Aamen” maanjäristys ravisti vankilan perustuksia. Vartijat näkivät, kuinka aurinkoa kirkkaampi valo läpäisi pimeyden ja valaisi enkelinkasvoisen Teofaneksen, jonka kädet olivat kahleista vapaat, taivasta kohden ojennetut. Vartijat kauhistuivat, lankesivat maahan hänen edessään ja pyysivät häneltä anteeksi, ja jotkut heistä kääntyivät kristinuskoon.

Kun tieto tästä levisi, kuulustelun johtaja haetutti Teofaneksen eteensä ja yritti voittaa hänet lupauksilla, mutta Teofanes ei välittänyt hänen puheistaan, joten hänet tuomittiin ”katkeraan kuolemaan”. Kiduttajat leikkasivat hänen lihastaan ristinmuotoisen palan, nostivat hänet takaperin muulin selkään kädet naulattuina kiinni satulaan ja kuljettivat häntä paraatissa kaupungin kaduilla. Sitten Teofanes ripustettiin alasti rautakoukkuihin ja kansanjoukot heittelivät häntä kivillä ja pieksivät kepeillä. Teofanes kiitti Jumalaa siitä, että hänet oli katsottu otolliseksi saamaan toivomansa lopun, ja pyysi Häntä ilmaisemaan itsensä ihmeellä, jotta jumalattomat katsojat kääntyisivät kristinuskoon. Pian valkoinen kyyhkynen ilmaantui paikalle ja laskeutui Teofaneksen pään päälle täyttäen hänet jumalallisella ilolla ja poistaen kaiken kivuntunteen. Monet yleisön joukosta alkoivat huutaa: ”Kristus, jota hän julistaa, on todellinen Jumala!”

Yöllä alkoi ankara ukonilma, joka valaisi Teofaneksen ja pelästytti vartijat. Monet tunnustivat Kristuksen, mikä suututti turkkilaiset, jotka alkoivat hakata Teofaneksen kasvoja ja kehoa terävillä esineillä ja repivät lopulta silmät hänen päästään. Silloin pyhä uusmarttyyri Teofanes antoi sielunsa Jumalan käsiin 8. kesäkuuta 1588. Hurskaat kristityt noutivat hänen ruumiinsa ja keräsivät multaa, joka oli tahraantunut hänet verestään, ja sen kautta tapahtui monia parantumisia ja muita ihmeitä.