Pyhä uusmarttyyri Nikolaos Khioslainen

Pyhä Nikolaos syntyi hurskaaseen kristittyyn perheeseen Khioksella. Hän eli hyvää kristillistä elämää. Vanhempiensa kuoltua hän lähti kaksikymmenvuotiaana erään kyläläisensä kanssa Magnesiaan, missä he tekivät työtä rakennustyömailla. Nikolaos oli ystävällinen ja kärsivällinen ja kaikki pitivät hänestä.

Yhtenä aamuna Nikolaos kuitenkin heräsi mielisairaana ilman mitään näkyvää syytä. Kun hän oli tässä tilassa, jotkut turkkilaiset kehottivat häntä siirtymään islamiin. Hän seurasi heitä tuomarin luokse, mutta tämä näki heti, ettei hän ollut järjissään. Niinpä hän karkotti Nikolaoksen ja moitti ankarasti hänen tuojiaan.

Nikolaoksen kristityt kumppanit havaitsivat, että hän oli vaarassa, ja veivät hänet takaisin kotisaarelle sisarensa hoiviin. He kertoivat sisarelle, mitä oli tapahtunut turkkilaisten kanssa. Tämä ei ymmärtänyt olla kertomatta asiaa eteenpäin, niin että se tuli saaren turkkilaisten korviin. He luulivat Nikolaoksen todella vaihtaneen uskontoaan. Niinpä he muuttivat hänen nimensä ja pukivat hänet turkkilaiseen vaateparteen.

Nikolaos ryhtyi paimentamaan turkkilaisten teurastajien karjaa. Kerran hän oli paimenessa ja nukkui vuorilla eräässä hylätyssä kirkossa. Nikolaos näki unessa kauniin neidon, joka käski hänen mennä kyläpapin luo, että voisi ottaa hänet sulhasekseen. Nikolaos menikin kirkkoon, jossa eräs arkkimandriitta rukoili hänen puolestaan ja hän parani lähes yhtä äkillisesti kuin oli sairastunutkin. Arkkimandriitta alkoi huolehtia hänen sielustaan ja opetti hänelle hengellistä elämää.

Nikolaos osoitti hämmästyttävää katumusta. Hän paastosi ja rukoili niin paljon, niin että sisarkin jo huolestui. Kerran hän suuteli kiihkeästi pyhän Johannes Kastajan mestausta kuvaavaa ikonia ja pyysi pyhältä Johannekselta, että hänkin saisi tulla mestatuksi Kristuksen rakkauden tähden.

Nikolaos, joka ei ollut kieltänyt Kristusta tietoisesti, olisi voinut siirtyä toiselle paikkakunnalle ja elää siellä rauhassa kristittynä, mutta hän jäi kotisaarelleen ja vaihtoi ylleen kristittyjen vaatetuksen. Hän meni myös kirkkoon. Muut kristityt säikähtivät peläten turkkilaisten kostotoimia. Turkkilaiset kuulivatkin hänen palaamisestaan kristinuskoon. Tuomari lähetti miehiä pidättämään hänet ja hänen kanssaan myös kylän papin ja pari johtohenkilöä. Myös Nikolaosta opettanut arkkimandriitta pidätettiin ja häntä uhkailtiin kielen katkaisemisella.

Nikolaos sanoi tuomarille, ettei hän ollut koskaan tietoisesti kieltänyt Kristusta ja aikoi nyt kuolla kristittynä, niin kuin oli syntynytkin kristityistä vanhemmista. Vankilassa kylän pappi ehdotti peloissaan Nikolaokselle: ”Ryhdy turkkilaiseksi, jotta sekä sinä että me selviäisimme täältä hengissä.” Nikolaos järkyttyi tästä niin, että löi pappia sanoen: ”Kuinka sinä, Jumalan pappi, kehotat minua kavaltamaan uskoni sen sijaan, että opettaisit minua säilyttämään sen kuolemaani saakka?”

Nikolaosta alettiin ahdistaa monin ankarin kidutuksin. Hänet pantiin pitkälleen laudalle, joka oli täynnä teräviä nauloja, ja painava kivi asetettiin hänen rinnalleen. Yöllä sattui kuitenkin pieni maanjäristys, niin että kivi putosi hänen rinnaltaan, ja vankila täyttyi hyvällä tuoksulla. Silloin pappi ymmärsi, että Nikolaos oli todellinen marttyyri ja lankesi hänen jalkoihinsa pyytäen häneltä anteeksi. Turkkilaisetkin säikähtivät ihmeestä ja päästivät papin ja kyläläiset vapaiksi. Nikolaos itse vietiin talleille siinä toivossa, että hevoset murskaisivat hänet jalkoihinsa, mutta hänelle ei tapahtunut mitään pahaa.

Lopulta kolmenkymmenen päivän kuluttua turkkilaiset mestasivat hänet erittäin julmasti viiltäen häneen haavoja ja toivoen, että hän alkaisi horjua viime hetkellä ja palaisi islamiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja lopulta hänen päänsä katkaistiin. Samalla hetkellä koko Khios pimeni asukkaiden hämmästykseksi ja kauhuksi. Ainoastaan marttyyrin kasvot loistivat pimeydessä. Ruumista vartioitiin kolme päivää ja turkkilaiset vartijat katkaisivat marttyyrilta sormia ja muita pieniä ruumiinpalasia ja myivät niitä kristityille. Lopulta ruumis heitettiin säkissä mereen, jotta kristityt eivät saisi sitä käsiinsä. Pyhä uusmarttyyri Nikolaos kärsi marttyyrikuoleman vuonna 1754. Nikolaoksen vähäisten säilyneiden reliikkien äärellä alkoi heti tapahtua ihmeitä.