Pyhä uusmarttyyri Johannes, Moldavian suojelija
Pyhä Johannes syntyi vuonna 1300 kreikkalaiseen kauppiasperheeseen Mustanmeren rannikolla Trapezuntassa (nyk. Turkin Trabzon). Hänestäkin tuli kauppias. Kerran kauppamatkalla Mustallamerellä laivan roomalaiskatolinen kapteeni alkoi väitellä Johanneksen kanssa uskonasioista havaittuaan tämän olevan hurskas ortodoksi. Kapteeni ei kuitenkaan saanut Johanneksen ortodoksista vakaumusta järkkymään. Kun laiva saapui tataarien hiljattain valtaamaan Leukopolikseen (Cetatea-Alba), kapteeni päätti kostaa Johannekselle kertomalla tataarien johtajalle, että Johannes oli esittänyt toivomuksen kääntyä tataarien pakanauskontoon.[1] Johtomies kutsui Johanneksen luokseen luvaten hänelle rikkauksia ja kunniaa, jos hän kieltää Kristuksen ja alkaa palvoa aurinkoa, tulta ja tähtiä. Johannes tajusi kapteenin juonet ja vastasi: ”En aio kieltää Kristusta. Kuinka voisin irrottaa sydämeni Vanhurskauden auringosta ja korkeuksista koittaneesta Aamutähdestä ja palata tietämättömyyden pimeyteen? Se mitä sinulle on minusta kerrottu, on valhetta ja petosta. Kiitän sinua ystävällisyydestäsi, mutta en voi kieltää Kristusta, maailman valoa.” Tataarijohtaja raivostui ja antoi pyhän kidutettavaksi. Tuskien raatelemanakaan Johannes ei lakannut kiittämästä Herraa, joka oli nähnyt hänet arvolliseksi tällaisiin koetuksiin.
Huomattuaan tekevänsä turhaa työtä kiduttajat veivät Johanneksen uudelleen johtajan eteen. Tämä yritti vielä kerran taivutella häntä. Johannes sanoi vain: ”Älä huolehdi minun ruumiini haavoista, sillä iankaikkinen omaisuus hankitaan katoavaisilla hyvyyksillä. Ainoastaan se, joka pysyy vahvana loppuun asti, pelastuu. Suokoon Jumala, että pyhittyisin ja tulisin kruunatuksi kärsimysteni tähden, jotka kestän tunnustaessani Kristusta!” Nämä sanat vain lisäsivät tataarijohtajan raivoa. Hän lähetti Johanneksen takaisin vankilaan. Seuraavana päivänä Johannes sidottiin kiinni hevoseen ja häntä raahattiin pitkin kaupunkia. Kun hevonen kulki juutalaiskorttelin läpi, juutalaisia tuli lyömään ja kivittämään Johannesta. Lopulta yksi heistä tempasi miekan ja iski häneltä pään poikki.
Seuraavana yönä ihmeellinen valo laskeutui Johanneksen maantielle jätetyn ruumiin ylle. Samalla kolme loistavaa hahmoa papinpuvuissa tuli suitsuttamaan sitä. Eräs heidät nähnyt juutalainen haki jousen ampuakseen heidät, mutta jähmettyi paikalleen pystymättä liikkumaan koko yönä. Kun tataarijohtaja kuuli näistä ilmiöistä, hän antoi kaupungin kristityille luvan haudata pyhän marttyyrin ruumis kristittyjen hautausmaalle.
Johanneksen kavaltanut kapteeni oli tullut katumukseen ja yritti yöllä varastaa hänen pyhät jäännöksensä viedäkseen ne takaisin hänen kotikaupunkiinsa. Pyhä Johannes oli kuitenkin unessa varoittanut hautausmaan pappia tästä suunnitelmasta. Pappi keräsi kokoon suuren määrän kristittyjä, ja yhdessä he sijoittivat ruumiin turvaan kaupungin kirkkoon. Siellä urheaa marttyyria kunnioitettiin noin 70 vuoden ajan, ja tapahtui paljon ihmeitä.
Kun Moldo-Valakian prinssi Aleksanteri Hyvä (1400–1432) sai kuulla pyhän Johanneksen ihmeistä, hän siirrätti reliikit suuren joukon läsnä ollessa Moldavian pääkaupunkiin Suceavaan, jonka Ekumeeninen patriarkaatti oli juuri tunnustanut metropoliittakunnaksi. Siitä lähtien pyhää Johannesta on kunnioitettu Moldavian suojelijana.
[1] Tuohon aikaan suurin osa tataareista oli jo kääntynyt islamiin.