Pyhä uusmarttyyri Georgios

Pyhä Georgios oli kotoisin Uudesta Efesoksesta Vähästä-Aasiasta. Hänellä oli vaimo ja lapsia, jotka joutuivat kärsimään hänen juopottelustaan ja huonosta elämästään. Vuonna 1798 kun hän oli 42-vuotias, hän meni juovuspäissään kaupungin turkkilaisen tuomarin luo ja selitti haluavansa kääntyä muslimiksi. Ennen kuin hänet ehdittiin ympärileikata, hänen päänsä selveni ja hän tajusi tekonsa kauheuden. Kiireesti hän pakeni vastapäiselle Samoksen saarelle.

Noihin aikoihin Uudessa Efesoksessa rakennettiin sulttaanin luvalla uutta kirkkoa. Tällaiset luvat olivat tuohon aikaan harvinaisia. Kun turkkilaiset eivät löytäneet Georgiosta, kaupungilla alkoi liikkua huhu, että kristityt suuttuneina hänen uskonvaihdostaan olivat tappaneet hänet ja kätkeneet hänen ruumiinsa kirkon perustusten alle. Uhkaava muslimiväkijoukko alkoi kerääntyä rakennustyömaan ulkopuolelle. Uuden kirkon rakentaminen oli jo pitkään herättänyt närkästystä kaupungin muslimeissa. Nyt vaarana oli, että rakenteilla oleva kirkko tuhottaisiin ja rakennuslupa menetettäisiin. Niinpä kristityt lähettivät edustajiaan tuomarin luo kertomaan, että turkkilaisten etsimä mies ei ollut enää Efesoksessa vaan oli siirtynyt Samokselle.

Turkkilaiset löysivät Georgioksen Samokselta. Hänet tuotiin takaisin Efesokseen ja heitettiin kahleissa vankilaan, jossa hänet ympärileikattiin. Sen jälkeen hänet nimitettiin moskeijan isännöitsijäksi. Mutta musliminakin hän jatkoi juomistaan vielä entistä pahemmin hiljentääkseen siten omantuntonsa soimaukset. Kymmenen kuukauden kuluttua Georgios siirtyi pois kotikaupungistaan ja oleskeli milloin Samoksella milloin Patmoksella katuen kyynelin Kristuksesta luopumista. Samoksella hän meni itse tuomarin eteen, mutta tämä tyytyi määräämään hänelle tuhat ruoskaniskua jalkoihin. Tämä rangaistus vain lisäsi hänen haluaan pyyhkiä luopumuksensa pois marttyyrikuolemalla.

Georgios palasi kotikaupunkiinsa. Ensimmäiseksi hän pyysi anteeksi omaisiltaan ja ystäviltään. Ennen menemistään tuomarin eteen hän kävi katsomassa viikunapuuta, johon uusmarttyyri Polydoros (3.9.) oli hirtetty joitakin vuosia aikaisemmin. Saatuaan näin lisää rohkeutta hän heitti tuomarin edessä muslimipäähineensä maahan ja ilmoitti olevansa kristitty. Varmistuttuaan, ettei Georgios ollut mielisairas eikä juovuksissa, tuomari luovutti hänet vankilaan, jossa hänen kaulaansa kiinnitettiin kahleet ja jalat pantiin jalkapuuhun. Mitkään taivuttelut eivät tehonneet häneen vaan kaikkeen hän vastasi: “Olen kristitty ja kristittynä tahdon kuolla!”

Georgios mestattiin huhtikuun 5. päivänä 1801. Seuraavana yönä monet kristityt ja muslimit näkivät hänen ruumiistaan hohtavan kirkkaan valon. Sama valo heijastui myös hänen kalliolle vuotaneesta verestään. Päivän koitettua tuomari ilmiöstä huolestuneena käski viedä ruumiin nopeasti pois. Kristityt hautasivat sen kauas kaupungin ulkopuolelle samaan hautaan, jossa pyhä Polydoros lepäsi.